Kurkistus Stara Zagoran kotiin

Otin vähän kuvia, miltä täällä ukin ja mummin asunto näyttää. Talo on rakennettu 1998. Lisäksi kuvailin vähän talon ympäristöltä. Asunto on tosi siisti sisältä vaikkei sitä ehkä ulkoa päin uskoisi (paitsi niin kuin kuvista näkyy, niin nyt me lasten kanssa ollaan saatu aikaan pientä epäjärjestystä). Niin täällä useimmiten on. Bulgarialasille siisteys on yleensä tärkeä asia, joten ei kannata nyrpistää nenäänsä ennen kuin on astunut sisälle. Betonimöhkäleiden rakentaminen juontaa juurensa kommunismin aikoihin.

Olohuone ja ruokailutila ovat hyvän kokoiset. Keittokomero saisi olla isompi, sillä ruoanlaitto on tärkeä osa tätä perhettä ja erityisesti mummi viettää paljon aikaa keittiössä. Etenkin uudemmissa asunnoissa on ihan käytännöllisiä ratkaisuja keittiön suhteen.

Tällainen rakennustyyli on kyllä oiva paikka naapurijuoruiluun/-vakoiluun. Vielä kun parvekekaiteet ovat aivan liian matalat, niin kannattaa miettiä hakeeko ne kuivumassa olleet ainoat puhtaat alushousut pyyhe päällä vai haluaako ottaa riskin ja hakea ne nopeasti ilman rihman kiertämää.

Asunto sijaitsee 4 kerroksessa, mutta viidennen kerroksen tasolla. Ihan kivasti portaita kivuttavana, etenkin kun sen tekee muutaman kerran päivässä. Uusissa taloissa on hissit, mutta en kyllä yksinään niihin astuisi. Niin ja tässä kerrostalossa on se hauska puoli, että jokaisella asunnolla on erilainen ulko-ovi.

Yleensä kadunvarret on täynnä autoja, joka entisestään tekee kadun ahtaaksi autoilijoille. Taidonnäyte on myös ajaa auto sisäpihalle. Käytävässä on periaatteessa tilaa, mutta tiessä on isoja pykäliä ja ovet asuntojen käytäviin ovat yleensä auki. Lisäksi kuvassa näkyvä sähkönjakokeskus tuo jännitystä elämään, kun haluaa opetella ajamaan ahtaista paikoista menettämättä peilejä tai auton maailipintaa.

Havaintoja

Maassa maan tavalla. Näin on todettava moneen otteeseen, edelleenkin.

Yksi isoimmista asioista, mikä joka kerta jaksaa hämmästyttää on se, miten myöhään pikku lapset ovat ulkona (yleensä kylläkin aikuisten seurassa). Esim. kun kävimme keilaamassa, vauvoja ja lapsia näkyi katukuvassa vielä puolenyön paikkeilla. Meillä lapset nukkuneet siihen mennessä ainakin 3 tuntia. Muutama vuosi sitten oltiin häissä ja siellä oli pikkuisia 1-vuotiaasta ylöspäin ja voin sanoa, että lapset alkoivat olemaan yliväsymyksestä villeinä siinä klo 22 paikkeilla viimeistään.

Isi-Tatko sai kehuja eräältä tuttavalta, kuinka hyvä isä hän on, kun lähti vaihtamaan Minin vaippaa, pesemään hampaita ja vaihtamaan yöpukua valmiiksi päälle. Ihmettelin hieman, koska hän (naispuolinen) ilmaisi asian niin raskaasti huokaisten (hyvässä mielessä). Isi-Tatko selvensi myöhemmin, että semmoinen toiminta ei ole miehekästä Bulgariassa. Naiset lähinnä juoksevat lasten perässä esim. ravintolassa, kun isät saavat istua suht rauhassa. Meillä vaihdellaan juoksijan osia tasaisin välein. Isi-Tatko jopa juoksi toistenkin lapsia kiinni, kunnes lasten äidit ennätti perään. Periaatteessa Isi-Tatko vähän nolostutti miehiä tai miehekkyyttä, miten sen nyt ottaa. Hyvin bulgarialaiset miehet kuitenkin huomioivat lapsia esim. ottamalla ystävienkin lapsia syliin ja pelleilemällä lasten kanssa...kunhan siihen ei tarvita kovia ponnistuksia.

Sitten turvallisuus. Pieniä havaintoja, mitkä ilmeni meidän hotellivierailun aikana. Turvallisuudesta voisi jauhaa vaikka kuinka ja siitä aiheesta varmaan otan poimintoja jatkossakin.

Tässä on pari kuvaa meidän huoneiston vierestä: liittyvät uima-altaan tyhjennysoperaatioon.

Voitte vain kuvitella, miten ainakin Suomessa kävisi lasten ja aukinaisten kaivonkansien kanssa. Eikä tämä ollut ainoa avonainen "loukku". Jos tuonne esim. lapsi tippuisi, syy ei suinkaan ole hotellin vaan syyttävä sormi osoittaisi lasta ja vanhempia.

Tuo letku ei nyt ole riskeistä suurin. Tai eihän tuommoista Suomessa sallittaisi erinäisistä syistä. Hulluinta ehkä tässä on se, että ne kloorimömmövedet lasketaan suoraan maahan ja vielä kaikkien nähden. Lisäksi letkussa oli muutama ylimääräinen reikä..Pirkka-lehden jeesusteippiniksit eivät ole ihan vielä tavoittaneet näitä ihmisiä. Luulenpa, että tämä letku oli syynä meidän huoneiston ajoittaiseen vedenpaine-ongelmaan ja lämpimän veden katoamiseen. Letkulla nimittäin kasteltiin myös auringossa kuivuvaa nurmikkoa ja vettä otettiin meidän huoneiston takaa kaivosta, joka oli myös apposen auki koko ajan.

-aiheeseen varmasti palataan myöhemmin-

Kaupungin kuumuutta pakoon

Isi-Tatko päätti, että menemme 3 yöksi 20 km:n päähän ylemmäs vuoristoon, sillä kaupungin lämpötilat alkoivat hipoa +37°C. Vuoristossakin on kyllä lämmintä, mutta joitain asteita "viileämpää" ja ympärillä ei ole betonia betonin perään. Minin matkapahoinvointi kierrettiin niin, että matkattiin päiväuniaikaan ja ukki ajoi normaalia hiljempää mutkissa.

Varattiin 2 kerroksen huoneisto Hotelli Armirasta. Hotellihuoneet olivat täynnä, mutta oli ehkä meidän tuuri että näin oli. Huoneisto oli puiden varjostama, joten sisällä ei tarvinnut edes laittaa ilmastointia päälle. Jännitin vähän portaita Minin vuoksi, mutta Bulgariassa on joka huoneessa ovet (myös olohuoneessa), joten saatiin rajattua portaat pikkusen ulottamattomiin.

Uima-allas löytyi katoksen alta ja aurinkotuoleja oli riittävästi ympäri pihaa. Bobelle hankittu kellukeliivi osoittautui oivaksi hankinnaksi, sillä tyttö sai vähän itseluottamusta uimisen kanssa. Minikin pääsi uimaveteen ensimmäistä kertaa elämässään. Hänelle ostettiin uimarengas, jossa oli jaloille omat reiät.

Perinteisiä ongelmia ei kuitenkaan päästy pakoon. Vesi meinasi loppua suihkusta kokonaan. Sitten kun paineet olivat kohillaan, lämmin vesi hupeni. Mutta se suurinpiirtein saatiin kuntoon. Netinkin kanssa oli ongelmia, toisena päivänä respassa oli henkilö joka ymmärsi asioiden päälle. Käyttivät jotain juttua pois päältä ja tsadam netti löyty. Ruokapuolella kanan paistamisen kanssa oli jotain ongelmia, kun 2 kertaa annos oli jotenkin epäonnistunut. Mutta muuten kyllä oli maittavaa. Ranskalaiset Bulgariassa ovat huippuja, kun päälle ripotellaan (feta)juustoa. Kannattaa kokeilla. Ko hotellissa vieläpä ranskalaiset itsessään oli itse tehtyjä, kylläpä maistui.

Hotellista löytyi lasten leikkipaikka. Bobe oli siitä innoissaan, mutta Mini kyllästyi kerrasta. Pienten lelujen puute lienee kyllästymisen syynä. Lisäksi oli pieni puisto puiden varjossa, jossa molemmat tykkäsivät touhuta.

Alhaalla kaupungissa oli niin kuuma, että saatiin illan tullen vieraitakin. Tuttava perheet tulivat töiden jälkeen hetkeksi "jäähylle". Tarkkaa lämpötilaa vuoristossa en osaa sanoa, mutta arvelivat että jossain 25-29 asteen välillä liikutaan. Huomattavasti viileämpää kuin kaupungissa. Sade kasteli tiistaina hetken aikaa, joka toi kosteuden mukanaan, joten ilma muuttui hieman raskaammaksi myös sisällä. Mutta EN valita ;D

Viikonlopun touhuja

On taas käyty puistoissa ja lenkillä, löydettiin jopa hyvä panoramapaikka kaupunkiin. Uusia juttuja jopa Isi-Tatkolle.

Tyttöjen täti tuli perjantai-iltana Sofiasta. Tytöt saivat taas lahjoja, kaiken lisäksi löydettiin kirjakaupasta Bobelle My Little Pony-aiheinen sapluuna-/tarinakirja ja Minille pari kuvakirjaa. Kyllä tyttöjen nyt kelpaa.

Lauantaina mummi olikin vapaalla ja halusi lähteä vähän matkan päähän altaalle uimaan, joka tarkoitti että ukki kuskaa edes takaisin 2 autolastillista porukkaa. Ensimmäisessä kyydissä menimme Isi-Tatkon ja Minin kanssa. Päästiin puoliväliin matkaa ja Minin orastava matkapahoinvointi teki paluun ja puurot tuli syliin. Mutkainen tie lienee Minin heikkokohta. Ei muuta kuin täyskäännös takaisin. Altaalle pääsivät lopulta Bobe, mummi, ukki ja sisko. Toisaalta meitä ei haitannut ollenkaan vaikkei päästy. Bobenkin reissu altaalle oli kuulemma valituksia täynnä, joten reissu oli suht lyhyt. Täti keksi Bobelle kivaa touhua, korun tekemistä. Kahdestaan väkersivät suljetun oven takana. Täti sanoi, että Bobe paneutui niin kovasti korun tekemiseen, että hikeä pukkasi. Hienohan siitä korusta tuli.

Lauantai-iltana käytiin Isi-Tatkon ja tätin kanssa keilaamassa tai paikka oli muuttunut enemmän baariksi sitten viime näkemän. Olipa hiljaista, saatiin olla ainakin rauhassa. Minulla kun on tapana rikkoa täällä aina jotain, niin tällä kertaa kohteena oli keilauskone (vai mikä se on). Sain sen höskän jumiin pari kertaa. Meitä nauratti, mutta keilapaikan työntekijää ei paljon hymyilyttänyt. Sitten yritettiin etsiä vähäksi aikaa paikkaa, jossa voitais istua hetki ulkona. Oli tullut uusi trendi-baari, jossa oli varmaan koko kaupunki ja musiikki pauhasi tajuttoman lujalla. Ei siis sinne. Sitten yritettiin toista paikkaa, siellä oli ne jotka ei vissiin olleet mahtuneet edelliseen paikkaan. Löydettiin pöytä,mutta tupakan savu oli päätähuimaava. Lopulta mentiin kahden vuoden takaiseen trendi-paikkaan,joka ammotti tyhjyyttään. Aah, sinne oli hyvä istua.

Sunnuntaiaamuna otettiin Isi-Tatkon kanssa suunta kohti altaita. Kello oli vähän yli 9 ja paikka täynnä. Käveltiin vähän matkaa toiselle hotellille ja sen aurinkotuolit olivat lähes tyhjiä. Mutta lopulta sielläkin tuolit täyttyivät ääriään myöten. Kyllähän tämmöinen kalkkilaivan kapteeni katseita keräsi...taas...mutta minkäs teet, elämä on.

Kulttuuriero-osuus: Bulgariassa ulkoinen kauneus ja komeus ovat äärimmäisen arvostettuja ja rusketus on osa tätä kompinaatiota. Vaatteet ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, joten tämmöiset kirpparivaatteita osaksi käyttävät saavat perheen osalta kovat arvostelut. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kulutettuja vaatteita mukaan, mutta ei kuitenkaan osuneet täysin nappiin lasten osalta. Joka päivä ilmestyy uusia mekkoja, hihattomia, shortseja jne. Myös lasten hiusten on oltava ojennuksessa, jopa puistoa varten. Sanoinkin Isi-Tatkolle, että isovanhemmilla on ihan vapaat kädet pukea lapset ja laittaa Boben hiukset. Näin on ehkä parempi, niin vältytään turhan stressaavilta tilanteilta. Mutta tämä osuus oli yleistys ja kaikki eivät ajattele näin jyrkästi ulkonäöstä. Oma mielipide asiaan on se, että tämmöinen paine ulkoisesta olemuksesta vääristää lasten näkemystä niin itsestään kuin toisista.

Sunnuntaihin kuului vielä kyläily ihanan 1,6-vuotiaan tytön kotona. Lapset olivat ihan innoissaan ja hetkessä lattianeliöt olivat täynnä leluja.

Perillä kohteessa

Helsingissä oli koleaa ja satoi kun lähdettiin. Bulgariassa kasvoille löi kuumuus: +30° ja aurinkoa. Minin kikkarapää sai lisää luonnetta tässä uudessa ilmastossa.

Lentokentällä oli Bulgarian ukki vastassa ja sitten autolla nokka kohti kohdetta Stara Zagoraa. Burgasin lentokentältä matka kesti vajaa 2 tuntia. Sanotaanko näin, että Boben kohdalla ei ollut helpoin automatka: kuuma, aurinko paistaa, onko vielä pitkä matka, tämä ja tämä. Mini taas vuorostaan päätti vetää päivän kolmannet päikkärit (normisti nukkuu yhdet).

Pöydässä odotti Bulgarian mummin tekemä ruoka. Kyllä meidän kelpasi :)

Ruoan jälkeen koitti syntymä- ja nimipäivät sekä joulu yhtäaikaa.

Dinomuna oli hauska idea, mutta mutta tänään kops se tippui lattialle ja vettä dinon syntymiseen ei tarvittu. Päättivät laittaa dinon veteen,josko se vaikka kasvaisi..saa nähdä.

Sitten vain nukkumaan ja tytöt lopulta nukahti vaikka oli kuuma ja ulkoa kuuluvat äänet olivat eri luokkaa kuin kotona. Mini päätti herättää kaikki tänään jo klo 6.30. Eipä siinä mitään. Mummi lähti töihin ja me aamiaisen jälkeen puistoon ennen kuin aurinko nousi liian ylös. Puistossa oli meidän perheen lisäksi mummoja ja pappoja lastenlastensa kanssa. Lasten vanhemmat töissä ja isovanhemmat hoitaa naperot.

Käytiin illemmalla uudestaan ulkoilemassa Minin ja Isi-Tatkon kanssa, vähän lenkkiä ylämäkeen. Mini sai monta mummo ja pappa kaveria lenkin varrella. Bobe ja mummi lähtivät omille teilleen puistoon. Täällä on ajoitettava tällä hetkellä ulkoilut aamuun ja myöhäiseen iltapäivään. Meren lähellä on vähän helpompaa kuin täällä sisämaassa. Mutta aurinkoa on toki varottava joka paikassa.

Lento(kenttä) kokemuksia

Leikkien, syöden ja myymälöitä kierrellen se aika kuluu lentokentällä. Helsinki-Vantaalla meillä oli monta tuntia aikaa touhuilla, vähän liikaakin siihen nähden kuinka väsyneitä oltiin. Leikkipaikka oli heti etsittävä kunhan saatiin matkalaukut selvitettyä ja päästiin turvatarkastuksen läpi.

Reiman kids' loungesta löyty kiipeilyteline, leikkimatto, jossa hyppelemällä sai tehtyä joitain tehtäviä lisäksi oli seinä,jossa sai pukea tyttöä ja poikaa. Olisi ehkä kaivattu hieman enemmän välineitä tai leluja. Minille ei ollut oikeastaan tarjolla muuta kuin kävelyä ja pukemisseinän vaatteiden siirtelyä.

Bobe oli kerännyt rahaa lentokenttäostoksia varten, mutta höh kaikki parhaimmat ostospaikat olikin "toisella puolen" eli siellä missä vaihdetaan lennolta toiselle. Vaihdettiinhan mekin, mutta kun meidän matkalaukut piti myös huolehtia lennolta toiselle, jolloin joutuu sille "tylsemmälle" puolelle. Löydettiin kuitenkin Friends-legoja ja tyttö sai tehdä ensimmäiset lentokenttäostoksensa.

Lentokoneessa Boben aika kului lähinnä tablettia räplätessä ja lopulta jopa nukkuessa. Lennolla oli myös nettiyhteys,mutta se oli niin hidas ettei sillä paljon Pikku-Kakkoset pyöriny.Isi-Tatko ja Mini oli yli kymmenen rivin päästä minusta ja Bobesta, joten heillä oli omat huvit. Syy tälle oli se,että yhdellä penkkirivillä on vain 1 lasten happimaski. Liekkö sitten suositus vai ihan sääntö.

Lento meni siis yllättävän hyvin, lapset olivat reippaita. Minulla ja Bobella oli vain ongelmia laskeutuessa korvien kanssa, siihen ei purkasta ollut paljon apua. Burgasin lentokentällä odotettiin passintarkastuksessa rauhassa, että jonot lyhenivät ja mentiin viimeisten joukossa. Kannatti, meidän laukut tuli ensimmäisten joukossa ja sujuvasti päästiin lentokentältä pois.

Niin ja kannatti lentolaukun sijasta ottaa reppu, molempia käsiä tosiaan tarvittiin täydessä valmiudessa.

P.S. Nyt tämä blogin näpyttely siirtyi täysin puhelimeen, joten jos on alkeellisen näköistä, niin syy on täysin siinä ;) :P

Pakkailua ja vaatehörhöilyä

Tapana on kerätä laukku niin täyteen tavaraa, ettei mene kiinni ja sitten alan jostain päästä karsia. Meille tulee 2 isoa laukkua ja sitten käsimatkatavarat. Käsimatkatavaroihin pyritään laittamaan mm. ne unilelut, elektroniikka, vaippoja ja varavaatteet sekä joku ruokapurkki Minille. Ruokia on muuten sitten varauduttava pyydettäessä maistamaan turvatarkastuksessa.

Aloitin pakkaamisen aika lailla tasan viikko ennen reissua. Otin ystävän neuvosta vaarin ja keräilin etenkin lasten vaatteita ensin koriin. Mielellään erilliset korit jokaiselle matkalaiselle, helpottaa hommaa, mutta meillä ei oikein löydy. Näin saa helpommin kerättyä jo valmiiksi vaatteita niin kaapeista kuin pyykkinarultakin. Tästä on aika lailla iisimpi karsia ne vaatteet pois, joita kuvittelee ehkä tarvitsevansa, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan tarvitse. Tulee käytyä tollanen korisysteemi helpommin läpi kuin että pakkaa, purkaa, pakkaa, purkaa ja pakkaa matkalaukkua. Kuten kuvista näkyy ensin kirjaimellisesti heitin vain vaatteita koriin ja hetken kuluttua kävin oikein kunnolla ajatuksen kanssa pinon läpi. Lopputulokseen olen suhteellisen tyytyväinen ja aika moni vaatteista löysi tiensä takaisin kaappiin.

Tässä vähän esimakua tyttöjen vaatteiden lajittelusta. Kyllä se pino hieman kutistu ja siistiyty ;)

Otin muutaman kuvan, mitä tytöille pakkailin mukaan. Minille tuli enimmäkseen pitkälahkeisia legginsejä ettei tarvitsisi aurinkorasvan kanssa kovin tölväillä. Paikan päältä voisi kuitenkin ostaa capreja. Bobelle taas löytyy capreja, mutta t-paidoista vähän uupelo, joten shoppailua tiedossa. Pitkähihaisiakin jokunen mukaan, jotta voi uhmata välillä aurinkoa ja toisekseen joissakin paikoissa voi olla vilpoisempaa.

Ylhäällä tyttöjen pieni mekkoarsenaali. Pari samistelujutskaa mukana ;) Lennoista ei koskaan tiedä, joskus riittää lämpöä ja joskus taas on sairaan kylmä, joten sinne on varauduttava mahdollisimman mukavilla ja molempia "ilmastoja" palvelevilla vaatteilla. Sitten vähän esimerkkiä siitä, mitä muuta pakkasin tytöille.

Sitten paria päivää ennen lähtöä pakkailemaan tavarat matkalaukkuun, tavoitteena saada kaikkien kolmen naisen tavarat samaan laukkuun. P.S. sain karsittua vaatteita vielä tässäkin vaiheessa. Isi-Tatkon laukkua käytetään, jos tarve vaatii. Yleensä käsimatkatavaroihin otan rullila kulkevan lentolaukun, mutta nyt muutin mieltäni ja päätin vaihtaa reppuun. Taitaa olla kätsympi kun jää käsiä enemmän lapsille, ja jos syystä tai toisesta täytyy laittaa juoksuksi...voin vain kuvitella. Sainkin reppuun pakattua omat ja tyttöjen vaihtovaatteet (Minille muutama ylimääräinen ja Bobelle pari ylimääräistä), lisäksi aurinkolasit, Minille vaipat ja 3 maitopurkkia sekä pari pilttipurkkia. Mukaan tuli myös kävelyvaljaat Minille. Reppu paino vajaat 5 kg (vielä vois ottaa 5 kg lisää).

Luin pari vuotta sitten netistä yhden lentoemännän neuvon matkalaukun palkkaamisesta - kannatta rullata vaatteet! Koin sen tosi käteväksi ja tilaa säästäväksi. Jokaisella on pakkaamistavasta omat mielipiteensä, mutta tämä on ainakin kokeilemisen arvoinen. Päälle voi sitte nakata mm. puvun takkia, juhlamekkoja tms. Minä laitoin päälle ihan kaikki purnukkalaukut ja kenkäpussukat. Tällä tyylillä on myös helpompi löytää vaattensa, eikä tarvi pinosta etsiä alinta asukokonaisuutta. Ja mikä huipuinta kaikkien kolmen naisen vaatteet ja muut härpäkkeet mahtuivat laukkuun! Painoa kertyi vajaa 17 kg (vielä jäi 3 kg pelivaraa). JEE! Saan ostaa tuliaisia kotiinkin ;)

Mitä AINAKIN on pakattava mukaan

Yleensä ennen lähtöä teen listaa, mitä pitää muistaa ottaa matkaan. Tämän tavan loin, kun Boben kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa Bulgariaan. Se matka tehtiinkin autolla, joten muistettavaa riitti yli minun kapasiteetin. 

Nyt listaa voisikin kerätä vaikka tänne, eipähän lippulaput ainakaan häviä ;)

• PASSIT JA KOPIOT PASSEISTA
• MATKUSTUSASIAKIRJAT
• MATKAVAKUUTUS- JA EUROOPPALAISET SAIRAANHOITOKORTIT

• €uroja: rahat vaihdetaan paikan päällä. Joskus on vain helpotus, kun liikkuu paikallisen kanssa, huijaukset vähenee puolella (mutta on meitä siltikin huijattu :P)
• Aurinkorasvat: ostan yleensä Suomesta ensimmäisen satsin, koska ensinnäkin nämä tunnetut merkit ovat täällä jopa halvempia ja toiseksi itse saatan saada aurinkoihottumaa epämääräisistä tökötteistä. Sitten kun väriä on vähän tullut (minulla tarkoittaa liidun valkoisesta astetta värikkäämpää) voi alkaa harkita anopin rasvojen lainaamista. Molemille lapsille on omat purnukat, joten ne riittänee koko matkan ajan. Mini tarvitsee vielä lähinnä ohuita pitkähihaisia ja apteekin "sinkkimäistä" rasvaa paljaille alueille.
  
• Maitohappobakteerit: ilman ei kyllä pärjätä.
• Uima-asut: kärsin bikineitä ostaessa, mutta sekin ostoskierros oli tehtävä. Bulgariastakin olisi toki voinut yrittää löytää, mutta on niin tuskaista hommaa, että en viitsi lomaani pilata sillä. Bobe haluaa välttämättä pitää bikineitä, joka tietää paljon rasvalla lotraamista ja varjojen etsimistä. Minille sain lainaa ihanalta ystävältä UV-uimapuvun pitkillä hihoilla.
• Aurinkolasit
• Laturit
• Hammasharjat
• Tuliaiset: meillä tulee tällä kertaa mukaan mm. lasten kuvia, sillä Mini täytti juuri vuoden ja lapsista sekä koko meidän perheestä otettiin kuvaamossa kuvia. Ehkä mukaan eksyy myös lentokentältä jotain ;)
• Lapsille viihdykettä matkalle: tabletti on aika ehdoton lentokoneessa, että saadaan Boben levottomuutta hieman hillittyä.
• Lasten unilelut: en uskalla ajatella, mitä tapahtuu jos unohtuu....hrrr... 
• Kamera
• Äidin turhakkeet: kuten meikit, meikinpuhdistuspyyhkeet, kosteusrasva/kasvojen aurinkorasva, after sun-voide, piilarit minun tapauksessa, joku käherrin hiuksille,dödö.
• Muistutus itselle: älä ota turhia vaatteita mukaan!!!!!

  

  Tytöille hankittiin jo hatut Suomenkin "kesää" ajatellen. Itselle kokeilen ensimmäistä kertaa unimaskia, koska Bulgariassa ei aina tunneta käsitettä pimennysverhot ja ikkunat ovat yön auki kuumuuden takia. Onneksi osa yöstä on pimeä.
  
  

  
  

  Meillä kuitenkin helpottaa pakkaamista huomattavasti se, että menemme anoppilaan ja siellä on valmiina Minille rattaat ja matkasänky. Eikä tarvitse raahata mukana erinäistä ensiapu-/lääkearsenaalia tai saippuapurnukoita. Meidät kaikki on rokotettu myös A- ja B-hepatiittia vastaan. Lisäksi on tärkeää muistaa käsihygienia pitämällä mukana käsidesiä tai edes puhdistuspyyhkeitä.
  
  Vaatteita, kenkiä jne. en listaa, muuten listasta tulisi ihan mahdoton. Parempi vain kun nakkaa matkalaukkuun ja alkaa siitä sitten karsia (näin meidän tapauksessa) ;)