Kuvia viimeiseltä päivältä

Viimeistä kokonaista päivää vietetty. Otin jotain kuvia kaupungista, kun kävimme pizzalla.

Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.

Kuumuudessa elämistä

Pari päivää on tässä vietelty aika rauhallisesti. Kuulin, että Suomessa on ollu pohjoista myöten kivat kesäkelit :) Täällä mennään välillä kivan rajamailla, mutta itse asiassa minusta tuntuu että meidän poppoo on jo tottunut tähän. Minikään ei pakrota enää punaisilla poskilla, kun käy ulkona.  Asteet siis liikkuvat yli 35°C.

Miten siis tästä selviää, kun ei ole merta ympärillä.

Ilmastointi sisätiloissa on aika ehdoton. Ei tietenkään hurraa koko aikaa, mutta suurimman osan aikaa.

Sitten on vesi. Vesipulloissakin eroja: kaikkia ei suositella lapsille. Pullon etiketissä yleensä lukee varoitus asiasta. Täällä moneen taloon on myös ilmestynyt kannu, joka suodattaa kraanavedestä kloorin pois. Tätä vettä ollaan joutu ihan normaalisti. Meidän tytöille vesi on onneksi uponnut ja etenkin Minille maito. Kylmää vettä kannattaa juoda varoen. Yleensä Isi-Tatko tilaa ravintolassa huoneenlämpöistä. Miksi? Siksi, että jos vetää janoon kylmää juomaa, kurkku voi tulla aika kipeäksi. Itsellä kävi pari vuotta sitten niin ja kitarisat turposivat kunnolla päivän ajaksi. Ei siinä nyt mitään vaaraa ollut, ilkeän tuntuista vain.

Yksi keino on myös lähteä ostoskierrokselle ostoskeskukseen niin kuin me tehtii yksi päivä :D Ei sieltä kyllä matkaan tarttunu kuin minulle uusi koululaukku. Pitäähän sitä jotenkin itsensä palkita, kun vielä tässä vaiheessa kouluun päänsä laittaa. Bobelle ostarilla on myös leikkipaikka, mini-HopLop. Siellä on hoitajia pitämässä seuraa lapsille. Toki se ilo on maksullista, mutta halpaa ja Bobe leikki monta tuntia tätien kanssa.

Ostoskeskuksissa kannatta käydä myös liikkeissä, jotka suomalaisen silmään voivat näyttää ulkoa päin kalliilta. Etenkin, jos on alet. Tämä laukku oli -50% ja maksoi alle 15e. Jotku liikkeet ovat toki kalliitakin, mutta kannattaa tarkistaa ;) H&M:lle ei kannata lähteä täällä ostoksille. Siitä on tehty lähes luksusmerkki eli pöhinä käy ja hinnat ovat kysynnän mukaiset. Kaliimmat jopa kuin Suomessa! Kaupoista vielä sen verran, että jos kuljeskelee kaduilla (muualla kuin kaupungin kävelykadulla) kannattaa poiketa pikku liikkeissä, jotka ovat täynnä tavaraa (vaatteita, kenkiä tai elintarvikkeita). Hinnat ovat yleensä erittäin kohdillaan tällaisissa paikoissa, mutta hintatietoinen kannattaa olla ja muistaa, että laadulla on täällä eri merkitys. Jälleenmyyntiarvoa ei kannata miettiä esim. lasten vaatteissa ;)

Sitten hokattiin elokuvat. Lasten elokuvista oli menossa Minionit. Bobelle elokuvateatterikokemus oli vasta toinen ja nyt vieläpä oli vuorossa 3D. Hauskan hämmentävä kokemus 4-vuotiaalle. Elokuva oli dubattu bulgariaksi, mutta loppu viimein Minionit itsessään eivät puhu mitään selkeää kieltä ja kerronta oli suht helppoa minullekin ymmärrettäväksi. Ja vaikka ei olisi ymmärtänyt kaikkea, elokuva oli helppoa seurattavaa. Toisena päivänä käytiin Isi-Tatkon kanssa katsomassa Mission Impossible. Olin aluksi epäileväinen, koska sen tyyppiset elokuvat eivät ole ihan minun juttu, mutta kun teatterissa katsoo niin yleensä mielekiinto pysyy yllä. Tämä ei siis ollut dubattu ;) Ja hinnat: 4e tai 3D 6e.

Altailla käynti on myös yksi viilennyskeino. Käytiin Isi-Tatkon ja Boben kanssa lähimmällä altaalla tiistaina. Vesi oli sen verran kylmää, että tyydyin ottamaan aurinkoa (paitsi minun kohdalla jälleen rahan, ajan ja aurinkorasvan tuhlausta). Bobe hyppi isänsä kanssa pariin otteseen altaassa, kävi leikkimässä, syömässä ja pelaili puhelimella. Bobe ei hirveästi kuumuudesta valita, toki alkuun totesi pariin kertaan, mutta muuten on aina ollut sellainen, joka vain nauttii kun lämpöä riittää ympärillä.

Jäljelle meidän keinoista jäljelle taisi jäädä JÄÄTELÖ. Kaduilla myydään painon mukaan italialaistyylistä jätskiä ja ostoskeskuksesta löytyi jogurttipehmistä eri makuisena! Aivan mahtavaa! Tosi kevyen ja raikkaan makuista. Minä tietenkin latasin kunnon annoksen kuppiin, kun luulin että jogurtin tulo loppuu itsestään.
  "Isi-Tatko, loppuuko tämän tulo itsestään?"   "Eii, sinun pitää lopettaa se ite!"
Jee, tulihan jätskille hintaa, mutta minulla kuppi täynnä ja Isi-Tatkolla puolillaan, hinta siltikin pysyi yhteensä 5 eurossa :P

Kurkistus Stara Zagoran kotiin

Otin vähän kuvia, miltä täällä ukin ja mummin asunto näyttää. Talo on rakennettu 1998. Lisäksi kuvailin vähän talon ympäristöltä. Asunto on tosi siisti sisältä vaikkei sitä ehkä ulkoa päin uskoisi (paitsi niin kuin kuvista näkyy, niin nyt me lasten kanssa ollaan saatu aikaan pientä epäjärjestystä). Niin täällä useimmiten on. Bulgarialasille siisteys on yleensä tärkeä asia, joten ei kannata nyrpistää nenäänsä ennen kuin on astunut sisälle. Betonimöhkäleiden rakentaminen juontaa juurensa kommunismin aikoihin.

Olohuone ja ruokailutila ovat hyvän kokoiset. Keittokomero saisi olla isompi, sillä ruoanlaitto on tärkeä osa tätä perhettä ja erityisesti mummi viettää paljon aikaa keittiössä. Etenkin uudemmissa asunnoissa on ihan käytännöllisiä ratkaisuja keittiön suhteen.

Tällainen rakennustyyli on kyllä oiva paikka naapurijuoruiluun/-vakoiluun. Vielä kun parvekekaiteet ovat aivan liian matalat, niin kannattaa miettiä hakeeko ne kuivumassa olleet ainoat puhtaat alushousut pyyhe päällä vai haluaako ottaa riskin ja hakea ne nopeasti ilman rihman kiertämää.

Asunto sijaitsee 4 kerroksessa, mutta viidennen kerroksen tasolla. Ihan kivasti portaita kivuttavana, etenkin kun sen tekee muutaman kerran päivässä. Uusissa taloissa on hissit, mutta en kyllä yksinään niihin astuisi. Niin ja tässä kerrostalossa on se hauska puoli, että jokaisella asunnolla on erilainen ulko-ovi.

Yleensä kadunvarret on täynnä autoja, joka entisestään tekee kadun ahtaaksi autoilijoille. Taidonnäyte on myös ajaa auto sisäpihalle. Käytävässä on periaatteessa tilaa, mutta tiessä on isoja pykäliä ja ovet asuntojen käytäviin ovat yleensä auki. Lisäksi kuvassa näkyvä sähkönjakokeskus tuo jännitystä elämään, kun haluaa opetella ajamaan ahtaista paikoista menettämättä peilejä tai auton maailipintaa.

Havaintoja

Maassa maan tavalla. Näin on todettava moneen otteeseen, edelleenkin.

Yksi isoimmista asioista, mikä joka kerta jaksaa hämmästyttää on se, miten myöhään pikku lapset ovat ulkona (yleensä kylläkin aikuisten seurassa). Esim. kun kävimme keilaamassa, vauvoja ja lapsia näkyi katukuvassa vielä puolenyön paikkeilla. Meillä lapset nukkuneet siihen mennessä ainakin 3 tuntia. Muutama vuosi sitten oltiin häissä ja siellä oli pikkuisia 1-vuotiaasta ylöspäin ja voin sanoa, että lapset alkoivat olemaan yliväsymyksestä villeinä siinä klo 22 paikkeilla viimeistään.

Isi-Tatko sai kehuja eräältä tuttavalta, kuinka hyvä isä hän on, kun lähti vaihtamaan Minin vaippaa, pesemään hampaita ja vaihtamaan yöpukua valmiiksi päälle. Ihmettelin hieman, koska hän (naispuolinen) ilmaisi asian niin raskaasti huokaisten (hyvässä mielessä). Isi-Tatko selvensi myöhemmin, että semmoinen toiminta ei ole miehekästä Bulgariassa. Naiset lähinnä juoksevat lasten perässä esim. ravintolassa, kun isät saavat istua suht rauhassa. Meillä vaihdellaan juoksijan osia tasaisin välein. Isi-Tatko jopa juoksi toistenkin lapsia kiinni, kunnes lasten äidit ennätti perään. Periaatteessa Isi-Tatko vähän nolostutti miehiä tai miehekkyyttä, miten sen nyt ottaa. Hyvin bulgarialaiset miehet kuitenkin huomioivat lapsia esim. ottamalla ystävienkin lapsia syliin ja pelleilemällä lasten kanssa...kunhan siihen ei tarvita kovia ponnistuksia.

Sitten turvallisuus. Pieniä havaintoja, mitkä ilmeni meidän hotellivierailun aikana. Turvallisuudesta voisi jauhaa vaikka kuinka ja siitä aiheesta varmaan otan poimintoja jatkossakin.

Tässä on pari kuvaa meidän huoneiston vierestä: liittyvät uima-altaan tyhjennysoperaatioon.

Voitte vain kuvitella, miten ainakin Suomessa kävisi lasten ja aukinaisten kaivonkansien kanssa. Eikä tämä ollut ainoa avonainen "loukku". Jos tuonne esim. lapsi tippuisi, syy ei suinkaan ole hotellin vaan syyttävä sormi osoittaisi lasta ja vanhempia.

Tuo letku ei nyt ole riskeistä suurin. Tai eihän tuommoista Suomessa sallittaisi erinäisistä syistä. Hulluinta ehkä tässä on se, että ne kloorimömmövedet lasketaan suoraan maahan ja vielä kaikkien nähden. Lisäksi letkussa oli muutama ylimääräinen reikä..Pirkka-lehden jeesusteippiniksit eivät ole ihan vielä tavoittaneet näitä ihmisiä. Luulenpa, että tämä letku oli syynä meidän huoneiston ajoittaiseen vedenpaine-ongelmaan ja lämpimän veden katoamiseen. Letkulla nimittäin kasteltiin myös auringossa kuivuvaa nurmikkoa ja vettä otettiin meidän huoneiston takaa kaivosta, joka oli myös apposen auki koko ajan.

-aiheeseen varmasti palataan myöhemmin-

Kaupungin kuumuutta pakoon

Isi-Tatko päätti, että menemme 3 yöksi 20 km:n päähän ylemmäs vuoristoon, sillä kaupungin lämpötilat alkoivat hipoa +37°C. Vuoristossakin on kyllä lämmintä, mutta joitain asteita "viileämpää" ja ympärillä ei ole betonia betonin perään. Minin matkapahoinvointi kierrettiin niin, että matkattiin päiväuniaikaan ja ukki ajoi normaalia hiljempää mutkissa.

Varattiin 2 kerroksen huoneisto Hotelli Armirasta. Hotellihuoneet olivat täynnä, mutta oli ehkä meidän tuuri että näin oli. Huoneisto oli puiden varjostama, joten sisällä ei tarvinnut edes laittaa ilmastointia päälle. Jännitin vähän portaita Minin vuoksi, mutta Bulgariassa on joka huoneessa ovet (myös olohuoneessa), joten saatiin rajattua portaat pikkusen ulottamattomiin.

Uima-allas löytyi katoksen alta ja aurinkotuoleja oli riittävästi ympäri pihaa. Bobelle hankittu kellukeliivi osoittautui oivaksi hankinnaksi, sillä tyttö sai vähän itseluottamusta uimisen kanssa. Minikin pääsi uimaveteen ensimmäistä kertaa elämässään. Hänelle ostettiin uimarengas, jossa oli jaloille omat reiät.

Perinteisiä ongelmia ei kuitenkaan päästy pakoon. Vesi meinasi loppua suihkusta kokonaan. Sitten kun paineet olivat kohillaan, lämmin vesi hupeni. Mutta se suurinpiirtein saatiin kuntoon. Netinkin kanssa oli ongelmia, toisena päivänä respassa oli henkilö joka ymmärsi asioiden päälle. Käyttivät jotain juttua pois päältä ja tsadam netti löyty. Ruokapuolella kanan paistamisen kanssa oli jotain ongelmia, kun 2 kertaa annos oli jotenkin epäonnistunut. Mutta muuten kyllä oli maittavaa. Ranskalaiset Bulgariassa ovat huippuja, kun päälle ripotellaan (feta)juustoa. Kannattaa kokeilla. Ko hotellissa vieläpä ranskalaiset itsessään oli itse tehtyjä, kylläpä maistui.

Hotellista löytyi lasten leikkipaikka. Bobe oli siitä innoissaan, mutta Mini kyllästyi kerrasta. Pienten lelujen puute lienee kyllästymisen syynä. Lisäksi oli pieni puisto puiden varjossa, jossa molemmat tykkäsivät touhuta.

Alhaalla kaupungissa oli niin kuuma, että saatiin illan tullen vieraitakin. Tuttava perheet tulivat töiden jälkeen hetkeksi "jäähylle". Tarkkaa lämpötilaa vuoristossa en osaa sanoa, mutta arvelivat että jossain 25-29 asteen välillä liikutaan. Huomattavasti viileämpää kuin kaupungissa. Sade kasteli tiistaina hetken aikaa, joka toi kosteuden mukanaan, joten ilma muuttui hieman raskaammaksi myös sisällä. Mutta EN valita ;D

Viikonlopun touhuja

On taas käyty puistoissa ja lenkillä, löydettiin jopa hyvä panoramapaikka kaupunkiin. Uusia juttuja jopa Isi-Tatkolle.

Tyttöjen täti tuli perjantai-iltana Sofiasta. Tytöt saivat taas lahjoja, kaiken lisäksi löydettiin kirjakaupasta Bobelle My Little Pony-aiheinen sapluuna-/tarinakirja ja Minille pari kuvakirjaa. Kyllä tyttöjen nyt kelpaa.

Lauantaina mummi olikin vapaalla ja halusi lähteä vähän matkan päähän altaalle uimaan, joka tarkoitti että ukki kuskaa edes takaisin 2 autolastillista porukkaa. Ensimmäisessä kyydissä menimme Isi-Tatkon ja Minin kanssa. Päästiin puoliväliin matkaa ja Minin orastava matkapahoinvointi teki paluun ja puurot tuli syliin. Mutkainen tie lienee Minin heikkokohta. Ei muuta kuin täyskäännös takaisin. Altaalle pääsivät lopulta Bobe, mummi, ukki ja sisko. Toisaalta meitä ei haitannut ollenkaan vaikkei päästy. Bobenkin reissu altaalle oli kuulemma valituksia täynnä, joten reissu oli suht lyhyt. Täti keksi Bobelle kivaa touhua, korun tekemistä. Kahdestaan väkersivät suljetun oven takana. Täti sanoi, että Bobe paneutui niin kovasti korun tekemiseen, että hikeä pukkasi. Hienohan siitä korusta tuli.

Lauantai-iltana käytiin Isi-Tatkon ja tätin kanssa keilaamassa tai paikka oli muuttunut enemmän baariksi sitten viime näkemän. Olipa hiljaista, saatiin olla ainakin rauhassa. Minulla kun on tapana rikkoa täällä aina jotain, niin tällä kertaa kohteena oli keilauskone (vai mikä se on). Sain sen höskän jumiin pari kertaa. Meitä nauratti, mutta keilapaikan työntekijää ei paljon hymyilyttänyt. Sitten yritettiin etsiä vähäksi aikaa paikkaa, jossa voitais istua hetki ulkona. Oli tullut uusi trendi-baari, jossa oli varmaan koko kaupunki ja musiikki pauhasi tajuttoman lujalla. Ei siis sinne. Sitten yritettiin toista paikkaa, siellä oli ne jotka ei vissiin olleet mahtuneet edelliseen paikkaan. Löydettiin pöytä,mutta tupakan savu oli päätähuimaava. Lopulta mentiin kahden vuoden takaiseen trendi-paikkaan,joka ammotti tyhjyyttään. Aah, sinne oli hyvä istua.

Sunnuntaiaamuna otettiin Isi-Tatkon kanssa suunta kohti altaita. Kello oli vähän yli 9 ja paikka täynnä. Käveltiin vähän matkaa toiselle hotellille ja sen aurinkotuolit olivat lähes tyhjiä. Mutta lopulta sielläkin tuolit täyttyivät ääriään myöten. Kyllähän tämmöinen kalkkilaivan kapteeni katseita keräsi...taas...mutta minkäs teet, elämä on.

Kulttuuriero-osuus: Bulgariassa ulkoinen kauneus ja komeus ovat äärimmäisen arvostettuja ja rusketus on osa tätä kompinaatiota. Vaatteet ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, joten tämmöiset kirpparivaatteita osaksi käyttävät saavat perheen osalta kovat arvostelut. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kulutettuja vaatteita mukaan, mutta ei kuitenkaan osuneet täysin nappiin lasten osalta. Joka päivä ilmestyy uusia mekkoja, hihattomia, shortseja jne. Myös lasten hiusten on oltava ojennuksessa, jopa puistoa varten. Sanoinkin Isi-Tatkolle, että isovanhemmilla on ihan vapaat kädet pukea lapset ja laittaa Boben hiukset. Näin on ehkä parempi, niin vältytään turhan stressaavilta tilanteilta. Mutta tämä osuus oli yleistys ja kaikki eivät ajattele näin jyrkästi ulkonäöstä. Oma mielipide asiaan on se, että tämmöinen paine ulkoisesta olemuksesta vääristää lasten näkemystä niin itsestään kuin toisista.

Sunnuntaihin kuului vielä kyläily ihanan 1,6-vuotiaan tytön kotona. Lapset olivat ihan innoissaan ja hetkessä lattianeliöt olivat täynnä leluja.

Perillä kohteessa

Helsingissä oli koleaa ja satoi kun lähdettiin. Bulgariassa kasvoille löi kuumuus: +30° ja aurinkoa. Minin kikkarapää sai lisää luonnetta tässä uudessa ilmastossa.

Lentokentällä oli Bulgarian ukki vastassa ja sitten autolla nokka kohti kohdetta Stara Zagoraa. Burgasin lentokentältä matka kesti vajaa 2 tuntia. Sanotaanko näin, että Boben kohdalla ei ollut helpoin automatka: kuuma, aurinko paistaa, onko vielä pitkä matka, tämä ja tämä. Mini taas vuorostaan päätti vetää päivän kolmannet päikkärit (normisti nukkuu yhdet).

Pöydässä odotti Bulgarian mummin tekemä ruoka. Kyllä meidän kelpasi :)

Ruoan jälkeen koitti syntymä- ja nimipäivät sekä joulu yhtäaikaa.

Dinomuna oli hauska idea, mutta mutta tänään kops se tippui lattialle ja vettä dinon syntymiseen ei tarvittu. Päättivät laittaa dinon veteen,josko se vaikka kasvaisi..saa nähdä.

Sitten vain nukkumaan ja tytöt lopulta nukahti vaikka oli kuuma ja ulkoa kuuluvat äänet olivat eri luokkaa kuin kotona. Mini päätti herättää kaikki tänään jo klo 6.30. Eipä siinä mitään. Mummi lähti töihin ja me aamiaisen jälkeen puistoon ennen kuin aurinko nousi liian ylös. Puistossa oli meidän perheen lisäksi mummoja ja pappoja lastenlastensa kanssa. Lasten vanhemmat töissä ja isovanhemmat hoitaa naperot.

Käytiin illemmalla uudestaan ulkoilemassa Minin ja Isi-Tatkon kanssa, vähän lenkkiä ylämäkeen. Mini sai monta mummo ja pappa kaveria lenkin varrella. Bobe ja mummi lähtivät omille teilleen puistoon. Täällä on ajoitettava tällä hetkellä ulkoilut aamuun ja myöhäiseen iltapäivään. Meren lähellä on vähän helpompaa kuin täällä sisämaassa. Mutta aurinkoa on toki varottava joka paikassa.