Loppusanat - Last words

First of all I want to thank my Bulgarian family for taking care of us. It wasn't always easy but we had plenty of good time together. Especially, I want to thank you for looking after our girls and for the delicious food, again and again. We enjoyed the opportunities to meet our Bulgarian friends. Thanks to you Sisko for your hospitality and the time spend with you in Sofia.

Bulgarians, I want to encourage you to keep being empathic and friendly. Many have hard times but the warmth of your attitude gives so much to all the others around you. I can honestly admit that Finns can't show their emotions well enough. I'm one of those myself.  I managed to have a cultural shock in Finland with my children after the first night. The staff in the hotel didn't interact with my 1 year old who tried to wave and smile to everyone of them during our breakfast. It's good to visit somewhere else in order to be able to notice this kind of wrongfulness/misbehavior/faultiness in your own country.

You have beautiful and interesting country which is much more than Golden Sands and Sunny Beach. Be proud for what you have in there.

Kuukauden matka Bulgariaan sai päätöksensä. Lennot menivät lähinnä Minille viihdykettä keksien. Hän kun päätti nukahtaa molemmissa pätkissä vasta laskeutumisessa. Norwegianin lentoemännille nostan hattua, sillä he jaksoivat keskustella ja vastailla meidän tiedonhaluisen 4-vuotiaan kysymyksiin. Tällä kertaa meidät laitettiin samalle penkkiriville, joten tiedä häntä siitä happimaskijutusta. Burgasin lentokenttä oli muuttunut kahden vuoden takaisesta. Kentästä oli tullut miellyttävä paikka. Helsinki-Vantaalla taas törmättiin sellaiseen palveluun, että turvatarkastuksen labyrinttinauha aukaistiin meidän kohdalla, ettei meidän tarvitse kiertää koko hommaa läpi. Päästiin Kids Pointin tms. läpi.

Aika oli kaiken kaikkiaan antoisa. Välillä oli tietenkin vaikeampaa, eihän nämä matkat muuten kasvattaisi. Uutta jälleen opittiin itsestä, Bulgariasta ja bulgarialaisista.

Minulle oli kertakaikkiaan lähes shokki, kun olimme lentokenttähotellissa, että kuinka ainoat ihmiset jotka vastasivat meidän Minin hymyyn olivat ulkomaalaisia. Mini oppi Bulgariassa sen, että kun hän ottaa kotaktia katseella ja hymyllä vieraisiin ihmisiin (vaikka ihan vain kadulla kulkiessa), hän saa välittömästi vastakaikua ja osittain jotkut tulivat jopa juttelemaan. Ei Suomessa, henkilökuntakin vain kävi robottimaisesti kysymässä tarvitaanko jotain lapsille, mutta ei mitään kontaktia vilkuttelevaan lapseen. Kyllä vain me suomalaiset olemme enemmän keskittyneet omaan tekemiseemme. Myönsinkin eräälle tutulle Bulgariassa, että Isi-Tatkon perhe ei varmaan koskaan pysty sisäistämään sitä kuinka vähän tunteita minä esimerkiksi näytän. Tämä ei päde siis vihan, surun, ilon tms. näyttämiseen vaan pintaa syvemmällä olevia tunteita. Aika vähäeleisiä me täällä ollaan, joka monesti voi vaikuttaa ulkopuolisille jopa töykeältä vaikkei me sitä tarkoitetakkaan. Tietynlaista ylipirteyttä ja -sosiaalisuutta voi toki yrittää ylläpitää, mutta kun kyseessä on suht pitkä aika niin kyllä siinä ylimääräiset teko-minät rapisee pois.

Blogi on lähes täysin minun silmin nähty ja koettu, osittain Isi-Tatkon näkemyksillä ja tiedoilla höystetty. Jokaisesta paikasta löytyy hyvät ja huonot puolensa. Jokainen matkaaja kokee asiat eritavalla. Kokemuksiin vaikuttaa paljolti myös se millä kokoonpanolla matkustaa.

Minusta jokaisen kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisuuksien mukaan irtiotto arjesta lasten kanssa ja matkustaa vähän pidemmäksi aikaa toisenlaisen arjen keskelle. Kannattaa unohtaa turistirysät ja valita paikka enemmän aitojen ihmisten keskeltä.

Bulgariaa suosittelen miettimään yhtenä vaihtoehtona. Ehdotonta budjettimatkailua :D

Kiitos kaikille lukijoille :) Nyt meitä koittaa uudet tuulet ja haasteet perheenä. Tämä äiti lähtee opiskelemaan ja lapset päiväkotiin. Sitä en tiedä milloin päästään uudelleen reissuun ja milloin nähdään Bulgariaa seuraavan kerran, siihen voi vierähtää nyt vuosia.

Loppuun vielä kuvia kameran kätköistä. Kaikki täällä vilisseet kuvat ovat tietty kännykällä otettuja. Huomasinkin, että en ole ihan täydellinen bloggaaja vielä, kun kuvat ovat niin epäammattimaisia. Pahoittelen :P Osa kuvista on otettu jopa kävellessä, en ihan vielä ole oppinut oikeaa valon tuloa enkä kuvakulmia. Kuvat oli pakko laittaa kollaaseina, jotta sain kaiken vähän pienempään tilaan ja blogin sivut aukeaisivat ilman suurempia latausaikoja. Ehkä minä vielä joskus opin tai sitten en :D

 

 

Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.

Albena 2 vrk

Päivän alku oli jälleen käänteitä täynnä. Mini heräsi vieläkin aikaisemmin ja Bobe vain makasi sängyllä huonovointisena. Ei pystynyt oikein liikkumaan ja valitteli rintalastan kohtaa. Annoin vettä, ei vaikutusta. Isi-Tatko haki aamiaista, Bobe istui syömään, mutta ei saanut lusikallistakaan alas vaan yhtäkkiä alkoi oksentaa hetkeä aikasemmin juomaansa vettä ulos. Sitten hetkeksi istumaan vielä ja kohta tyttö oli jaloillaan ja sano, että olo parani. Kuitenkin oli sen verran voipunut, että otti aamupäiväunet. Mummi antoi mahalääkkeen ja se auttoi myös jonkun verran.

Tästä sitten väiteltiin, mistä koko homma johtui. Jokaisella oli omat mielipiteensä. Me Isi-Tatkon kanssa oltiin varmoja, että ruoka ja mehut, joita laimennetaan all inclusivessa kraanavedellä, olivat suurin syy. Ruoasta lähinnä ehkä hedelmät tms. ei paistetut ovat suurin riski. Näin totesi myös huoneemme siivoaja. Isovanhemmat taas löysivät syitä mm. siitä, että Bobe syö liian yksipuolista ruokaa kotona ja ei kestä sen takia näitä ruokia. Ensimmäinen kysymys: miksi tätä ei ole tapahtunut sinä aikana, kun olemme syöneet turvallista kotiruokaa Stara Zagorassa. Toisekseen kukaan ei voi väittää etteikö meidän lapset söisi monipuolisesti kotona. Sen voin vannoa, ettei monikaan lapsi syö niin paljon kaikkea erilaista kuin nämä tytöt. Monia muitakin syitä etsittiin, ettei tehtäisi samoja "virheitä" uudestaan. Tietenkin tuli mieleen myös aurinko ja merivesi jne.

No illalla selvisi lopulta, mistä tämä koko episodi johtui. Mummi muisteli, että Bobe oli noussut aamulla ja mennyt vessaan juomaan kraanavettä tai hän itse oli unenpöpperöisenä antanut sitä vettä (näin Bobe muistelee). Koska itse olivat niin unisia, niin tapahtumat ovat vähän hämärän peitossa. Mutta syy lienee siinä, sillä Bobe oli herännyt virkeänä ja yhtäkkiä voinut pahoin. Joten teroittakaa lapsille, että KRAANAVETTÄ EI SAA JUODA lomakohteissa.

Pääasia,että lapsi voi hyvin ja pääsi lopulta leikkimään puistoon ja rannalle aurinkoon. Minikin leikki aamulla ja päivällä rannalla. Hänen hiekkafetissi sai kerrankin tyydytystä. Lopulta Isi-Tatko osti pienen altaan, johon haettiin merivettä ja pienikin sai kokea vedessä leikkimisen ilon. Nimittäin aallot on sen verran isoja nyt, ettei Miniä kannata mereen viedä.

Kävimme Isi-Tatkon kanssa yhdessä "uimassa" ja toteamus oli se, että minusta saisi hyvän sketsin, kun yritän """uida""" meressä. Uimataidoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta meri ja sen aallot ovat hieman haastava yhdistelmä minun taidoille. Lisäksi tähän räpiköimiseen kuuluu osana laaja valikoima erilaisia ääniä. Ainakin sain treeniä, kun sitä kuntosaliakaan ei hotellista löytynyt.

Illan päälle käveltiin taas kävely- ja rantakadulla. Löydettiin ensimmäiset tuliaisetkin, tuli hyvä mieli :) Minikin pysyi kävelyllä hereillä, kun joka puolella tapahtui koko ajan jotain. Mennessä ja tullessa katseltiin vähän autojen parkkeerauksia. Täällä kun ei ole hotelleilla omia parkkipaikkoja. Siinäpä nähtiin, että meidänkin auto oli loukussa. Very nice.

Kun saatiin Mini nukkumaan ja Bobe jäi leikkimään ukin kanssa puistoon, lähdettiin Isi-Tatkon kanssa vielä istuskelemaan. Ensin katsottiin yksi parhaimmista Albenan hotelleista, olisiko siellä menoa, mutta ei sen kummemmin. Mutta siinä hotellissa oli esimerkki täydellisestä allasalueesta, MUTTA merelle on matkaa. Päädyttiin lopulta istumaan yhteen rantabaariin, joka menee klo 24 kiinni. Kiva kun täällä ei oikeastaan ole sitä känniörvellystä aamun pikkutunneille asti. Sitä jos haluaa, niin kannattaa ottaa suunta kohti noin 10 kilometrin päässä olevaa Kultahietikkoa.

Havaintoja

Maassa maan tavalla. Näin on todettava moneen otteeseen, edelleenkin.

Yksi isoimmista asioista, mikä joka kerta jaksaa hämmästyttää on se, miten myöhään pikku lapset ovat ulkona (yleensä kylläkin aikuisten seurassa). Esim. kun kävimme keilaamassa, vauvoja ja lapsia näkyi katukuvassa vielä puolenyön paikkeilla. Meillä lapset nukkuneet siihen mennessä ainakin 3 tuntia. Muutama vuosi sitten oltiin häissä ja siellä oli pikkuisia 1-vuotiaasta ylöspäin ja voin sanoa, että lapset alkoivat olemaan yliväsymyksestä villeinä siinä klo 22 paikkeilla viimeistään.

Isi-Tatko sai kehuja eräältä tuttavalta, kuinka hyvä isä hän on, kun lähti vaihtamaan Minin vaippaa, pesemään hampaita ja vaihtamaan yöpukua valmiiksi päälle. Ihmettelin hieman, koska hän (naispuolinen) ilmaisi asian niin raskaasti huokaisten (hyvässä mielessä). Isi-Tatko selvensi myöhemmin, että semmoinen toiminta ei ole miehekästä Bulgariassa. Naiset lähinnä juoksevat lasten perässä esim. ravintolassa, kun isät saavat istua suht rauhassa. Meillä vaihdellaan juoksijan osia tasaisin välein. Isi-Tatko jopa juoksi toistenkin lapsia kiinni, kunnes lasten äidit ennätti perään. Periaatteessa Isi-Tatko vähän nolostutti miehiä tai miehekkyyttä, miten sen nyt ottaa. Hyvin bulgarialaiset miehet kuitenkin huomioivat lapsia esim. ottamalla ystävienkin lapsia syliin ja pelleilemällä lasten kanssa...kunhan siihen ei tarvita kovia ponnistuksia.

Sitten turvallisuus. Pieniä havaintoja, mitkä ilmeni meidän hotellivierailun aikana. Turvallisuudesta voisi jauhaa vaikka kuinka ja siitä aiheesta varmaan otan poimintoja jatkossakin.

Tässä on pari kuvaa meidän huoneiston vierestä: liittyvät uima-altaan tyhjennysoperaatioon.

Voitte vain kuvitella, miten ainakin Suomessa kävisi lasten ja aukinaisten kaivonkansien kanssa. Eikä tämä ollut ainoa avonainen "loukku". Jos tuonne esim. lapsi tippuisi, syy ei suinkaan ole hotellin vaan syyttävä sormi osoittaisi lasta ja vanhempia.

Tuo letku ei nyt ole riskeistä suurin. Tai eihän tuommoista Suomessa sallittaisi erinäisistä syistä. Hulluinta ehkä tässä on se, että ne kloorimömmövedet lasketaan suoraan maahan ja vielä kaikkien nähden. Lisäksi letkussa oli muutama ylimääräinen reikä..Pirkka-lehden jeesusteippiniksit eivät ole ihan vielä tavoittaneet näitä ihmisiä. Luulenpa, että tämä letku oli syynä meidän huoneiston ajoittaiseen vedenpaine-ongelmaan ja lämpimän veden katoamiseen. Letkulla nimittäin kasteltiin myös auringossa kuivuvaa nurmikkoa ja vettä otettiin meidän huoneiston takaa kaivosta, joka oli myös apposen auki koko ajan.

-aiheeseen varmasti palataan myöhemmin-

Viikonlopun touhuja

On taas käyty puistoissa ja lenkillä, löydettiin jopa hyvä panoramapaikka kaupunkiin. Uusia juttuja jopa Isi-Tatkolle.

Tyttöjen täti tuli perjantai-iltana Sofiasta. Tytöt saivat taas lahjoja, kaiken lisäksi löydettiin kirjakaupasta Bobelle My Little Pony-aiheinen sapluuna-/tarinakirja ja Minille pari kuvakirjaa. Kyllä tyttöjen nyt kelpaa.

Lauantaina mummi olikin vapaalla ja halusi lähteä vähän matkan päähän altaalle uimaan, joka tarkoitti että ukki kuskaa edes takaisin 2 autolastillista porukkaa. Ensimmäisessä kyydissä menimme Isi-Tatkon ja Minin kanssa. Päästiin puoliväliin matkaa ja Minin orastava matkapahoinvointi teki paluun ja puurot tuli syliin. Mutkainen tie lienee Minin heikkokohta. Ei muuta kuin täyskäännös takaisin. Altaalle pääsivät lopulta Bobe, mummi, ukki ja sisko. Toisaalta meitä ei haitannut ollenkaan vaikkei päästy. Bobenkin reissu altaalle oli kuulemma valituksia täynnä, joten reissu oli suht lyhyt. Täti keksi Bobelle kivaa touhua, korun tekemistä. Kahdestaan väkersivät suljetun oven takana. Täti sanoi, että Bobe paneutui niin kovasti korun tekemiseen, että hikeä pukkasi. Hienohan siitä korusta tuli.

Lauantai-iltana käytiin Isi-Tatkon ja tätin kanssa keilaamassa tai paikka oli muuttunut enemmän baariksi sitten viime näkemän. Olipa hiljaista, saatiin olla ainakin rauhassa. Minulla kun on tapana rikkoa täällä aina jotain, niin tällä kertaa kohteena oli keilauskone (vai mikä se on). Sain sen höskän jumiin pari kertaa. Meitä nauratti, mutta keilapaikan työntekijää ei paljon hymyilyttänyt. Sitten yritettiin etsiä vähäksi aikaa paikkaa, jossa voitais istua hetki ulkona. Oli tullut uusi trendi-baari, jossa oli varmaan koko kaupunki ja musiikki pauhasi tajuttoman lujalla. Ei siis sinne. Sitten yritettiin toista paikkaa, siellä oli ne jotka ei vissiin olleet mahtuneet edelliseen paikkaan. Löydettiin pöytä,mutta tupakan savu oli päätähuimaava. Lopulta mentiin kahden vuoden takaiseen trendi-paikkaan,joka ammotti tyhjyyttään. Aah, sinne oli hyvä istua.

Sunnuntaiaamuna otettiin Isi-Tatkon kanssa suunta kohti altaita. Kello oli vähän yli 9 ja paikka täynnä. Käveltiin vähän matkaa toiselle hotellille ja sen aurinkotuolit olivat lähes tyhjiä. Mutta lopulta sielläkin tuolit täyttyivät ääriään myöten. Kyllähän tämmöinen kalkkilaivan kapteeni katseita keräsi...taas...mutta minkäs teet, elämä on.

Kulttuuriero-osuus: Bulgariassa ulkoinen kauneus ja komeus ovat äärimmäisen arvostettuja ja rusketus on osa tätä kompinaatiota. Vaatteet ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, joten tämmöiset kirpparivaatteita osaksi käyttävät saavat perheen osalta kovat arvostelut. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kulutettuja vaatteita mukaan, mutta ei kuitenkaan osuneet täysin nappiin lasten osalta. Joka päivä ilmestyy uusia mekkoja, hihattomia, shortseja jne. Myös lasten hiusten on oltava ojennuksessa, jopa puistoa varten. Sanoinkin Isi-Tatkolle, että isovanhemmilla on ihan vapaat kädet pukea lapset ja laittaa Boben hiukset. Näin on ehkä parempi, niin vältytään turhan stressaavilta tilanteilta. Mutta tämä osuus oli yleistys ja kaikki eivät ajattele näin jyrkästi ulkonäöstä. Oma mielipide asiaan on se, että tämmöinen paine ulkoisesta olemuksesta vääristää lasten näkemystä niin itsestään kuin toisista.

Sunnuntaihin kuului vielä kyläily ihanan 1,6-vuotiaan tytön kotona. Lapset olivat ihan innoissaan ja hetkessä lattianeliöt olivat täynnä leluja.