Isomummin luona Kavarnassa

Albenasta suunnattiin Kavarnaan, missä tyttöjen isomummi asuu. Tätikin saapui viettämään vielä aikaa meidän hurlumhein keskelle.

Mini nukahti onneksi ennen isompia mutkia ja säästyimme yhdeltä sotkulta.

Iltapäivän ohjelmaan perjantaina kuului lähinnä päiväunet ja ravintolassa syömistä. Kerrankin ruoka oli sen verran maistuvaa, että mahan sai liiankin täyteen. Minikin oli ihan in syömisessä, etenkin kun ei tarvinnut syödä pilttiä (vaikka kyllä sekin maistuu). Kavarna on ennen ollut vilkas paikka etenkin turistien ansiosta. Nykyään ne ajat ovat nähty ja keskusta elää hiljaista elämäänsä.

Kavarnassa on kivasti maalattu kerrostalojen seiniin kaupungissa esiintyneiden kuuluisien artistien kuvia. Oman seinänsä on saanut myös Tarja Turunen :D

Lauantaina oli vauhdikas päivä heti alkuun. Haluttiin ottaa valokuvaamossa kuva koko porukasta, mutta Isi-Tatko sai tehdä ison työn, että isovanhemmat suostuivat. Ei ollut kallis homma, mutta laatu oli kauhistuttava. Ei ollut kuvausstudiota, joten kuva otettiin keskellä liikettä aurinkolasihyllyn edessä ja kuvaaja laittoi jollain ohjelmalla taustan. Isi-Tatko oli pyytäny aika neutraalin taustan ja tuloksena oli harmaa salamoiva tausta. Aika masentava ja etenkin kun yksi salama niin sanotusti söi minun pään. Onneksi saatiin myös kuvia tikulle, ehkä tilanne on pelastettavissa Photoshopilla.

Kuvausten jälkeen lähdettiin rannalle (Kavarnan "ympärillä" on monta rantapaikkaa) tätin, Boben ja Isi-Tatkon kanssa. Löydettiin lopulta yhdelle rannalle, joka alkuun näytti lupaavalta. Täynnä skandinaavisille lomailijoille tarkoitettuja hotelleja altaineen. Isi-Tatko kävi tarkistamassa meren: pohja oli mutainen ja kivinen, ei sinne. Allasalue oli ihan ok, mutta vesi aika likainen. Sitten tarkistettiin rannan ravintola: ruoka aika huonoa ja kallista. Lisäksi ihmeteltiin, mitä lomalaiset voivat edes tehdä auringonoton lisäksi, koska Kavarnan keskustaan on matkaa ja hotellien omat ohjelmat taitavat olla ainoa viihde.

Koska kukaan ei pyytänyt meiltä maksua varjosta ja tuolista (jotain positiivista), päätimme lähteä toiselle rannalle. Se puolestaan oli jotenkin maaginen paikka. Ranta oli ns.kinttupolun päässä ja hiekkaosuus oli kyllä pitkä muttei kovin "syvä". Takana nousi kalkkikiven värinen kiviseinä (luonnon muokkaama). Oli sen verran tuulista, että aallot toi veden lähes varpaille asti.

Pientä sävyeroa tytöissä:

Illalla oli vielä ravintolaillallinen meren äärellä ja sain syödä oikein maukasta kanaa, kun koko muu seurue tilaili meren herkkuja. Yksi "herkuista" sisälsi vihreä rankaista kalaa.

Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Stara Zagoraan. Matka meni vaihtelevasti. Mini nukahti ennen mutkia, mutta heräsi kesken kaiken. Yritettiin keksiä Minille huvituksia ja muuta ajateltavaa. Luultiin, että päästiin ilman sotkuja puoleen väliin. Jumituttiin hultoaseman pihassa bussin perään, eikä voitu lähteä syömään kun oltiin puoliksi viellä tiellä. Mini päättikin siinä seisahduksissa antaa ylen aamupuurot. Kuitenkin lounasruoka maistui tytölle. Jatkettiin matkaa. Edessä oli vielä joitain loivempia mutkia ja poukkoilevaa tietä. Lopulta helpoimmalle osuudelle eli moottoritielle oli vain kilometri matkaa ja taas...siinä tuli lounas ulos. Sain napattua osan pussiin, mutta tuoli joutui kuitenkin pesuun. Sitten moottoritiellä vedettiinkin unta palloon. Tällä kertaa kokeiltiin tosiaan erilaisia taktiikoita, mm. pysähdyttiin tien laitaan ja aukaistiin ovia, kun näytti pahalta. Mutta eipäs auttanu sitten lopulta.

Minin unien aikana sain kuitenkin ihastella Bulgarian maisemia. Välillä ajettiin puiden keskellä, välillä keltasia auringonkukkapeltoja vilisi molemmin puolin, vuoristo kohosi maiseman reunoilla ja alkupuolella matkaa aukesi näkymät mäen huipulta alas merelle päin.

Tiet ovat kuitenkin aika kauheassa kunnossa ja sitten vielä eteen tulee tämmöisiä:

Sunnuntai sai kuitenkin kivan päätöksen. Oli mummin syntymäpäivä, joten käytiin ostoskeskuksessa ostamassa syntymäpäiväsankarin toiveiden mukaan nahkalompakko lahjaksi. Samalla saatiin lasten (ei omien) tuliaislistaa lyhyemmäksi. Kotona herkulteltiin pizzalla ja kakulla.

Vielä VAIN OSA lasten saamista ja itse ostamista lahjoista viikon ajalta. Pöllöreppu on ehkä huipuin saatu lahja, paikallista käsityötä.

Albena 4 vrk

Jee, Mini heräsi VASTA klo 7.30!

Suunnistettiin aamiaisen jälkeen suoraan rannalle. Bobesta on kuoriutunut uintiliivin ansioista oikea vesipeto. Mini taas haluaisi suoraan omaan altaaseen leikkimään vedellä. Pitää kuitenkin vähän yrittää keksiä muutakin leikkiä, sillä ei pientä vedessäkään kovin kauaa viitsi pitää. Mini kun menee veteen, se ei halua tulla pois. Joten lapsi pitää nostaa altaasta puoliväkisin ja viedä suoraan sisälle suihkuun. Mini tykkää myös keräillä hiekasta mm. simpukan kuoria ja itse hiekkaa. Bobe vuorostaan tykkää tehdä hiekasta ja vedestä erilaisia ruokia ja juomia tarjoiltavaksi. Lisäksi molemmat tykkäsivät hotellin leikkipaikasta, jossa meno meni iltaa myöten jopa villiksi.

Päätettiin mennä Boben ja Isi-Tatkon kanssa ennen puoltapäivää laiva-ajelulle. Ajelu kesti 30 min ja maksoi 5e/aikuinen ja 3e/lapsi. Mustameri näytti parhaat puolensa. Pientä aallokkoa ja turkoosin hohtoinen vesi. Bobe nautti ja oli kaikista reippain ja meni ensimmäisenä kapteenin paikalle ohjaamaan laivaa oikealla ruorilla. Sai pitää kapteenin hattua ja merimieshattua. Sitten vasta muut lapset uskalsivat kokeilla.

Illalla vielä käytiin kävelyllä ja Bobe pääsi kokeilemaan vielä paria haluamaansa laitetta. Trampoliini valjaissa jäi vielä kokeilematta, mutta itse ainakin (jos olisin lapsi) olisin halunnut siihen. Boben herkkyystasolla semmonen saa odottaa vielä vuoden pari.

Ruoasta tässä välissä. Tarjoama oli runsasta, mutta silti ruokavalio meinasi(etenkin Bobella) olla aika yksipuolista. Buffetissa voi hyvinkin saada pötsin täyteen, jos vain uskaltaa syödä kaikkea. Suosittelen omaa harkintaa ja arviokykyä. Tällä kertaa lämmin ruoka sentään oli lämmintä ja kylmä kylmää. Kuitenkaan en voi vannoa, että säilytystavat olisivat oikeanlaiset. Isi-Tatko tarkisti ja mehut sekä limsat laimennetaan mineraalivedellä, ei siis kraanavedellä. Uskalsimme luvata Bobelle hieman mehua. Bobe lähinnä valitteli, että etenkin liha oli suolaista, joten jano oli välillä kova ja pelkkä mineraalivesi varmasti tuli korvista ulos.

Kun Bobella oli ongelmia mahan kanssa ja isovanhemmat väittivät meidän ruokavaliota yksipuoliseksi. Vertailukohta tähän oli heidän mielestään se, että muut lapset syövät kaikkea buffetista eivätkä he ole ripuloimassa tai oksentamassa. Isi-Tatko lohkaisi hyvin: eihän niitä lapsia, jotka voivat huonosti, näe missään kun ne ovat jossain muualla voimassa pahoin. Myöskin hotellissa oli suuremmaksi osaksi asiakkaita Bulgariasta ja Romaniasta, joiden mahat ovat melko rautaa suomalaisiin verrattuna.  Yksi henkilökunnasta myös vahvisti epäilyksiämme ruoan laadusta: ei suosittele Minille buffetin ruokaa sillä esim. lihapullien jauhelihan kilohinta on noin 0,50 euroa.

Sään puolesta meitä on ainakin hellitty. Vaikka on yli 30° niin koko ajan käy tuulenvire, välillä tuulee ihan kunnolla. Illalla meren läheisyydessä asteet voivat välillä laskea sen verran alemmas, että kannattaa ottaa pitempää mukaan kävelylle. Oikeastaan itse olen tarvinnut takkia vain kerran. Illallakin lukemat taitavat olla ainakin Suomen hellelukemissa.

Kokonaisarvosanaksi koko reissulle antaisin 3 tähteä viidestä eli aika hyvin. Alkujärkytyksestä toivuttua kaikki meni lapsiperheen rantareissuksi ihan kivasti. Kaikki vastoinkäymiset ovat yksinkertaisesti osa elämää lasten kanssa. Etenkin isommalla on kova uhma päällä ja se kohdistui joka ikiseen matkaseurueesta.

Huoneen pelasti tosiaan väliovi, joten Minillä oli tilaa kulkea. Yksi huone olisi käynyt auttamatta liian pieneksi ja oltaisiin liikuttu enemmän hulluuden rajamailla. Siivoajakin oli tosi hyvä ja kiva. Ranta oli ihan top, koska se oli aivan takapihalla. Ei tarvinnut raahata Miniä rattailla rannalle jne.

Albena on ihan ok paikka lomailla, mutta ei ehkä viikkoa enempää, sitten alkaa kaivata jo vaihtelevuutta. Meille 4 kokonaista vuorokautta ja 5 yötä oli juuri sopiva.

Albena 2 vrk

Päivän alku oli jälleen käänteitä täynnä. Mini heräsi vieläkin aikaisemmin ja Bobe vain makasi sängyllä huonovointisena. Ei pystynyt oikein liikkumaan ja valitteli rintalastan kohtaa. Annoin vettä, ei vaikutusta. Isi-Tatko haki aamiaista, Bobe istui syömään, mutta ei saanut lusikallistakaan alas vaan yhtäkkiä alkoi oksentaa hetkeä aikasemmin juomaansa vettä ulos. Sitten hetkeksi istumaan vielä ja kohta tyttö oli jaloillaan ja sano, että olo parani. Kuitenkin oli sen verran voipunut, että otti aamupäiväunet. Mummi antoi mahalääkkeen ja se auttoi myös jonkun verran.

Tästä sitten väiteltiin, mistä koko homma johtui. Jokaisella oli omat mielipiteensä. Me Isi-Tatkon kanssa oltiin varmoja, että ruoka ja mehut, joita laimennetaan all inclusivessa kraanavedellä, olivat suurin syy. Ruoasta lähinnä ehkä hedelmät tms. ei paistetut ovat suurin riski. Näin totesi myös huoneemme siivoaja. Isovanhemmat taas löysivät syitä mm. siitä, että Bobe syö liian yksipuolista ruokaa kotona ja ei kestä sen takia näitä ruokia. Ensimmäinen kysymys: miksi tätä ei ole tapahtunut sinä aikana, kun olemme syöneet turvallista kotiruokaa Stara Zagorassa. Toisekseen kukaan ei voi väittää etteikö meidän lapset söisi monipuolisesti kotona. Sen voin vannoa, ettei monikaan lapsi syö niin paljon kaikkea erilaista kuin nämä tytöt. Monia muitakin syitä etsittiin, ettei tehtäisi samoja "virheitä" uudestaan. Tietenkin tuli mieleen myös aurinko ja merivesi jne.

No illalla selvisi lopulta, mistä tämä koko episodi johtui. Mummi muisteli, että Bobe oli noussut aamulla ja mennyt vessaan juomaan kraanavettä tai hän itse oli unenpöpperöisenä antanut sitä vettä (näin Bobe muistelee). Koska itse olivat niin unisia, niin tapahtumat ovat vähän hämärän peitossa. Mutta syy lienee siinä, sillä Bobe oli herännyt virkeänä ja yhtäkkiä voinut pahoin. Joten teroittakaa lapsille, että KRAANAVETTÄ EI SAA JUODA lomakohteissa.

Pääasia,että lapsi voi hyvin ja pääsi lopulta leikkimään puistoon ja rannalle aurinkoon. Minikin leikki aamulla ja päivällä rannalla. Hänen hiekkafetissi sai kerrankin tyydytystä. Lopulta Isi-Tatko osti pienen altaan, johon haettiin merivettä ja pienikin sai kokea vedessä leikkimisen ilon. Nimittäin aallot on sen verran isoja nyt, ettei Miniä kannata mereen viedä.

Kävimme Isi-Tatkon kanssa yhdessä "uimassa" ja toteamus oli se, että minusta saisi hyvän sketsin, kun yritän """uida""" meressä. Uimataidoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta meri ja sen aallot ovat hieman haastava yhdistelmä minun taidoille. Lisäksi tähän räpiköimiseen kuuluu osana laaja valikoima erilaisia ääniä. Ainakin sain treeniä, kun sitä kuntosaliakaan ei hotellista löytynyt.

Illan päälle käveltiin taas kävely- ja rantakadulla. Löydettiin ensimmäiset tuliaisetkin, tuli hyvä mieli :) Minikin pysyi kävelyllä hereillä, kun joka puolella tapahtui koko ajan jotain. Mennessä ja tullessa katseltiin vähän autojen parkkeerauksia. Täällä kun ei ole hotelleilla omia parkkipaikkoja. Siinäpä nähtiin, että meidänkin auto oli loukussa. Very nice.

Kun saatiin Mini nukkumaan ja Bobe jäi leikkimään ukin kanssa puistoon, lähdettiin Isi-Tatkon kanssa vielä istuskelemaan. Ensin katsottiin yksi parhaimmista Albenan hotelleista, olisiko siellä menoa, mutta ei sen kummemmin. Mutta siinä hotellissa oli esimerkki täydellisestä allasalueesta, MUTTA merelle on matkaa. Päädyttiin lopulta istumaan yhteen rantabaariin, joka menee klo 24 kiinni. Kiva kun täällä ei oikeastaan ole sitä känniörvellystä aamun pikkutunneille asti. Sitä jos haluaa, niin kannattaa ottaa suunta kohti noin 10 kilometrin päässä olevaa Kultahietikkoa.

Albena 1 vrk

Herätys oli taas aikaisin Minin toimesta. Minin sisäinen kello on herättänyt kaikki 7 mennessä joka aamu. Aamupalan jälkeen Mini lähti mummin kanssa lenkille ja oli nukahtanut jo ennen puistoon pääsyä. Me muut oltiin rannalla. Isi-Tatko kävi ensin itse meressä uimassa, sitten käytti Boben hyppimässä aalloissa ja sitten vei minut uimaan :D Olen niin epäluuloinen meressä uinnin suhteen (vieläpä puolisokeana), ettei minusta ole siihen ensimmäisillä kerroilla yksin. Aamusta aurinko tutui jo sen verran polttelevalta, että varjossa oli oltava. Bobekin oli vietävä sisälle, koska puistoleikit (auringossa) kiehtoivat eniten ja päivän D-vitamiini annos tuli täyteen. Sainkin lopulta viettää yksinään aikaa rannalla parisen tuntia. Saa hyvinkin olla järki päässä auringon suhteen, sillä joka suunnassa on melko kipeän punaisen näköisiä ihmisiä.

Syöntien jälkeen oli minun vuoro saada lapset nukkumaan (Bobe yritetään saada päiväunille joka toinen päivä). Olihan siinä hommaa, koska Mini oli nukkunut jo ylimääräiset unet. Lopulta itkupotkuraivareiden ja pyörimisten jälkeen me tytöt nukuttiin 2-3 tuntia. Se tarkkoitti sitä, että iltapäivä aurinko oli menetetty, joten illallisen jälkeen suunnattiin Luna Parkiin, jossa on erinäisiä maksullisia laitteita eritoten lapsille. Bobe nautti eniten pomppulinnoista ja hyppimistä sekä kävelyä kertyi lopulta parisen tuntia + hotellin puisto päälle. Bobe sanoi tämän olleen paras päivä ikinä :D Bobella meinasikin päivällä olla vatsa löysällä (ehkä merivettä oli "juotu" liikaa), mutta se ei kyllä vauhdissa näkynyt ja illalla näytti kaikki olevan ok.

Merelle Albenaan

Lähdettiin nyt meidän merikohteeseen Albenaan hotelli Nonaan. Matkasimme kahdella autolla. Mini oli minun ja Isi-Tatkon kanssa, koska piti seurata matkapahoinvoinnin edistymistä. Minille oli annettu homeopaattisia matkapahoinvointilääkkeitä, mutta kun pahimmat mutkat tulivat niin taas sitä mentiin. Onneksi aamupuuro oli syöty jo tunteja aikaisemmin, joten sisältö oli lähinnä vettä ja sitä tuli vain kerran. Ehdin napata suurimmat tuotokset kiinni pyyhkeellä. Loppu päässä oli vielä mutkia, mutta Mini onneksi nukahti ja hetkeä aikaisemmin syöty ruoka pysyi sisällä.

Mummi ja ukki välttämättä halusivat all inclusive-kohteen, joten saatiin ne rannekkeet ranteeseen joita ollaan kaikella tavoin yritetty vältellä. En sano etteikö all inclusive olisi hyvä vaihtoehto, stressitön loma, mutta en ole vielä Bulgariassa kertaakaan vakuuttunut ruoan laadusta tässä vaihtoehdossa. Raskaana ollessa olimme muutama päivä tämän tapaisessa kohteessa ja lopulta uskalsin syödä vain pottuja ja makaronia. Silloin se idea mistä on maksanut ei ihan toimi.

Koska isovanhemmat maksoivat, päädyimme tänne. Toinen vaihtoehto olisi ollut kalliimpi, mutta ehkä yksi tähti enemmän. Täällä on kolme tähteä.

Ehkä voin kertoa oman arviointini täysimääräisesti vasta perjantaina, kun lähdemme. En haluaisi ihan vielä liikoja arvostella. Ensivaikutelmasta voin sanoa, että hieman nyrpistimme nenäämme. Ulkoa päin nämä hotellit näyttävät aika rupsahtaneilta, mutta on näillä ikääkin. Kommunismi vaikutukset nähtävissä. Sisältä ihan ok, kun ajattelee tähtien määrää ja hotellin ikää. Huoneita on rempattu, ettei ihan 70-luvun meininkiä. Saimme väliovelliset huoneet, käytännölistä lasten hoidon kannalta. Lisäksi meillä on merinäköala, joka on yksi parhaimmista asioista.  Henkilökunta tuntuu olevan ystävällistä, suurin osa jopa hymyilee.

Suurin miinus on uima-altaan puuttuminen ja lasten järjestetyn aktiviteetin köyhyys. Näitä kahta asiaa odotin innolla Bobea ajatellen. Uima-altaalle jos haluaa, niin pitää mennä viereiseen hotelliin.

All inclusiveen kuuluu ruoat ja juomat sekä rantatuolit ja varjot. Viimeksi mainitut korvaavat jonkun verran uima-altaan puutetta.

Ehtihän meille ensimmäiselle illallekin tapahtua, kun lokki päätti vetää meidän parvekkeelle lörtsyt. Kohteena oli Isi-Tatkon tuulettumassa ollut t-paita. Liekkö karman laki.

Vinkki viitosena voin heti alkuun sanoa, että normi hotellihuoneet eivät ole kovin kiva paikka pienen liikkuvan lapsen kanssa, jos meinaa oleskella samassa paikassa enemmän kuin pari yötä. Kuitenkin huoneessa tulee oltua normaalia enemmän ja tilat käyvät ahtaaksi sekä epäkäytännöllisiksi. Jos olisin kiinnittänyt enemmän huomiota, kun muu perhe teki varausta, olisin ilmaissut mielipiteeni ennen lopullista päätöstä. Olisin valinnut mieluummin huoneistohotellin, jossa olisi makuuhuone/-huoneet ja ehkä pikku keittonurkkaus. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, voi olla ettei all inclusivessa ole edes sellaista vaihtoehtoa.

Mutta netti ja vesi toimii ;)

Lento(kenttä) kokemuksia

Leikkien, syöden ja myymälöitä kierrellen se aika kuluu lentokentällä. Helsinki-Vantaalla meillä oli monta tuntia aikaa touhuilla, vähän liikaakin siihen nähden kuinka väsyneitä oltiin. Leikkipaikka oli heti etsittävä kunhan saatiin matkalaukut selvitettyä ja päästiin turvatarkastuksen läpi.

Reiman kids' loungesta löyty kiipeilyteline, leikkimatto, jossa hyppelemällä sai tehtyä joitain tehtäviä lisäksi oli seinä,jossa sai pukea tyttöä ja poikaa. Olisi ehkä kaivattu hieman enemmän välineitä tai leluja. Minille ei ollut oikeastaan tarjolla muuta kuin kävelyä ja pukemisseinän vaatteiden siirtelyä.

Bobe oli kerännyt rahaa lentokenttäostoksia varten, mutta höh kaikki parhaimmat ostospaikat olikin "toisella puolen" eli siellä missä vaihdetaan lennolta toiselle. Vaihdettiinhan mekin, mutta kun meidän matkalaukut piti myös huolehtia lennolta toiselle, jolloin joutuu sille "tylsemmälle" puolelle. Löydettiin kuitenkin Friends-legoja ja tyttö sai tehdä ensimmäiset lentokenttäostoksensa.

Lentokoneessa Boben aika kului lähinnä tablettia räplätessä ja lopulta jopa nukkuessa. Lennolla oli myös nettiyhteys,mutta se oli niin hidas ettei sillä paljon Pikku-Kakkoset pyöriny.Isi-Tatko ja Mini oli yli kymmenen rivin päästä minusta ja Bobesta, joten heillä oli omat huvit. Syy tälle oli se,että yhdellä penkkirivillä on vain 1 lasten happimaski. Liekkö sitten suositus vai ihan sääntö.

Lento meni siis yllättävän hyvin, lapset olivat reippaita. Minulla ja Bobella oli vain ongelmia laskeutuessa korvien kanssa, siihen ei purkasta ollut paljon apua. Burgasin lentokentällä odotettiin passintarkastuksessa rauhassa, että jonot lyhenivät ja mentiin viimeisten joukossa. Kannatti, meidän laukut tuli ensimmäisten joukossa ja sujuvasti päästiin lentokentältä pois.

Niin ja kannatti lentolaukun sijasta ottaa reppu, molempia käsiä tosiaan tarvittiin täydessä valmiudessa.

P.S. Nyt tämä blogin näpyttely siirtyi täysin puhelimeen, joten jos on alkeellisen näköistä, niin syy on täysin siinä ;) :P

Vielä hetki ja matka alkaa

Matka kohti Bulgariaa alkaa hetken kuluttua. Äiti-Mamo kuudetta kertaa, Bobe kolmatta kertaa ja Mini ensimmäistä kertaa. Miksi kukaan lähtee lähes vuodesta toiseen Bulgariaan? Isi-Tatkon ansiosta, joka on syntynyt ja kasvanut ko monta mysteeriä sisältävässä maassa. Tässä elämän tilanteessa haluamme tarjota lapsille mahdollisimman parhaat edellytykset tutustua toiseen kotimaahansa. Viimeisin ja ehkä kaikista vetovoimaisin syy on se, että Bulgarian mummi, ukki ja täti odottavat.

Tarkoituksena on päivittää blogia aina matkan varrella, kun laitteisto ja nettiyhteydet sen sallivat. Koska kyseessä on lapsiperhe, matkamme ei sisällä suunniteltua extremeä. Välillä vain ollaan ja puistokierrokset ovat ainoa ohjelma päivälle. Välillä taas matkustetaan tukka putkella kohti seuraavaa kohdetta. Suunnitelmia ei ole hirveästi tällä kertaa tehty, ainoastaan tiedetään että ainakin yksi rantaloma on tiedossa.

Sen voin luvata, että Bulgaria on paljon paljon muutakin kuin Kultahietikot ja Sunny Beach ;)