Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.

Pakkailua ja vaatehörhöilyä

Tapana on kerätä laukku niin täyteen tavaraa, ettei mene kiinni ja sitten alan jostain päästä karsia. Meille tulee 2 isoa laukkua ja sitten käsimatkatavarat. Käsimatkatavaroihin pyritään laittamaan mm. ne unilelut, elektroniikka, vaippoja ja varavaatteet sekä joku ruokapurkki Minille. Ruokia on muuten sitten varauduttava pyydettäessä maistamaan turvatarkastuksessa.

Aloitin pakkaamisen aika lailla tasan viikko ennen reissua. Otin ystävän neuvosta vaarin ja keräilin etenkin lasten vaatteita ensin koriin. Mielellään erilliset korit jokaiselle matkalaiselle, helpottaa hommaa, mutta meillä ei oikein löydy. Näin saa helpommin kerättyä jo valmiiksi vaatteita niin kaapeista kuin pyykkinarultakin. Tästä on aika lailla iisimpi karsia ne vaatteet pois, joita kuvittelee ehkä tarvitsevansa, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan tarvitse. Tulee käytyä tollanen korisysteemi helpommin läpi kuin että pakkaa, purkaa, pakkaa, purkaa ja pakkaa matkalaukkua. Kuten kuvista näkyy ensin kirjaimellisesti heitin vain vaatteita koriin ja hetken kuluttua kävin oikein kunnolla ajatuksen kanssa pinon läpi. Lopputulokseen olen suhteellisen tyytyväinen ja aika moni vaatteista löysi tiensä takaisin kaappiin.

Tässä vähän esimakua tyttöjen vaatteiden lajittelusta. Kyllä se pino hieman kutistu ja siistiyty ;)

Otin muutaman kuvan, mitä tytöille pakkailin mukaan. Minille tuli enimmäkseen pitkälahkeisia legginsejä ettei tarvitsisi aurinkorasvan kanssa kovin tölväillä. Paikan päältä voisi kuitenkin ostaa capreja. Bobelle taas löytyy capreja, mutta t-paidoista vähän uupelo, joten shoppailua tiedossa. Pitkähihaisiakin jokunen mukaan, jotta voi uhmata välillä aurinkoa ja toisekseen joissakin paikoissa voi olla vilpoisempaa.

Ylhäällä tyttöjen pieni mekkoarsenaali. Pari samistelujutskaa mukana ;) Lennoista ei koskaan tiedä, joskus riittää lämpöä ja joskus taas on sairaan kylmä, joten sinne on varauduttava mahdollisimman mukavilla ja molempia "ilmastoja" palvelevilla vaatteilla. Sitten vähän esimerkkiä siitä, mitä muuta pakkasin tytöille.

Sitten paria päivää ennen lähtöä pakkailemaan tavarat matkalaukkuun, tavoitteena saada kaikkien kolmen naisen tavarat samaan laukkuun. P.S. sain karsittua vaatteita vielä tässäkin vaiheessa. Isi-Tatkon laukkua käytetään, jos tarve vaatii. Yleensä käsimatkatavaroihin otan rullila kulkevan lentolaukun, mutta nyt muutin mieltäni ja päätin vaihtaa reppuun. Taitaa olla kätsympi kun jää käsiä enemmän lapsille, ja jos syystä tai toisesta täytyy laittaa juoksuksi...voin vain kuvitella. Sainkin reppuun pakattua omat ja tyttöjen vaihtovaatteet (Minille muutama ylimääräinen ja Bobelle pari ylimääräistä), lisäksi aurinkolasit, Minille vaipat ja 3 maitopurkkia sekä pari pilttipurkkia. Mukaan tuli myös kävelyvaljaat Minille. Reppu paino vajaat 5 kg (vielä vois ottaa 5 kg lisää).

Luin pari vuotta sitten netistä yhden lentoemännän neuvon matkalaukun palkkaamisesta - kannatta rullata vaatteet! Koin sen tosi käteväksi ja tilaa säästäväksi. Jokaisella on pakkaamistavasta omat mielipiteensä, mutta tämä on ainakin kokeilemisen arvoinen. Päälle voi sitte nakata mm. puvun takkia, juhlamekkoja tms. Minä laitoin päälle ihan kaikki purnukkalaukut ja kenkäpussukat. Tällä tyylillä on myös helpompi löytää vaattensa, eikä tarvi pinosta etsiä alinta asukokonaisuutta. Ja mikä huipuinta kaikkien kolmen naisen vaatteet ja muut härpäkkeet mahtuivat laukkuun! Painoa kertyi vajaa 17 kg (vielä jäi 3 kg pelivaraa). JEE! Saan ostaa tuliaisia kotiinkin ;)