Isomummin luona Kavarnassa

Albenasta suunnattiin Kavarnaan, missä tyttöjen isomummi asuu. Tätikin saapui viettämään vielä aikaa meidän hurlumhein keskelle.

Mini nukahti onneksi ennen isompia mutkia ja säästyimme yhdeltä sotkulta.

Iltapäivän ohjelmaan perjantaina kuului lähinnä päiväunet ja ravintolassa syömistä. Kerrankin ruoka oli sen verran maistuvaa, että mahan sai liiankin täyteen. Minikin oli ihan in syömisessä, etenkin kun ei tarvinnut syödä pilttiä (vaikka kyllä sekin maistuu). Kavarna on ennen ollut vilkas paikka etenkin turistien ansiosta. Nykyään ne ajat ovat nähty ja keskusta elää hiljaista elämäänsä.

Kavarnassa on kivasti maalattu kerrostalojen seiniin kaupungissa esiintyneiden kuuluisien artistien kuvia. Oman seinänsä on saanut myös Tarja Turunen :D

Lauantaina oli vauhdikas päivä heti alkuun. Haluttiin ottaa valokuvaamossa kuva koko porukasta, mutta Isi-Tatko sai tehdä ison työn, että isovanhemmat suostuivat. Ei ollut kallis homma, mutta laatu oli kauhistuttava. Ei ollut kuvausstudiota, joten kuva otettiin keskellä liikettä aurinkolasihyllyn edessä ja kuvaaja laittoi jollain ohjelmalla taustan. Isi-Tatko oli pyytäny aika neutraalin taustan ja tuloksena oli harmaa salamoiva tausta. Aika masentava ja etenkin kun yksi salama niin sanotusti söi minun pään. Onneksi saatiin myös kuvia tikulle, ehkä tilanne on pelastettavissa Photoshopilla.

Kuvausten jälkeen lähdettiin rannalle (Kavarnan "ympärillä" on monta rantapaikkaa) tätin, Boben ja Isi-Tatkon kanssa. Löydettiin lopulta yhdelle rannalle, joka alkuun näytti lupaavalta. Täynnä skandinaavisille lomailijoille tarkoitettuja hotelleja altaineen. Isi-Tatko kävi tarkistamassa meren: pohja oli mutainen ja kivinen, ei sinne. Allasalue oli ihan ok, mutta vesi aika likainen. Sitten tarkistettiin rannan ravintola: ruoka aika huonoa ja kallista. Lisäksi ihmeteltiin, mitä lomalaiset voivat edes tehdä auringonoton lisäksi, koska Kavarnan keskustaan on matkaa ja hotellien omat ohjelmat taitavat olla ainoa viihde.

Koska kukaan ei pyytänyt meiltä maksua varjosta ja tuolista (jotain positiivista), päätimme lähteä toiselle rannalle. Se puolestaan oli jotenkin maaginen paikka. Ranta oli ns.kinttupolun päässä ja hiekkaosuus oli kyllä pitkä muttei kovin "syvä". Takana nousi kalkkikiven värinen kiviseinä (luonnon muokkaama). Oli sen verran tuulista, että aallot toi veden lähes varpaille asti.

Pientä sävyeroa tytöissä:

Illalla oli vielä ravintolaillallinen meren äärellä ja sain syödä oikein maukasta kanaa, kun koko muu seurue tilaili meren herkkuja. Yksi "herkuista" sisälsi vihreä rankaista kalaa.

Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Stara Zagoraan. Matka meni vaihtelevasti. Mini nukahti ennen mutkia, mutta heräsi kesken kaiken. Yritettiin keksiä Minille huvituksia ja muuta ajateltavaa. Luultiin, että päästiin ilman sotkuja puoleen väliin. Jumituttiin hultoaseman pihassa bussin perään, eikä voitu lähteä syömään kun oltiin puoliksi viellä tiellä. Mini päättikin siinä seisahduksissa antaa ylen aamupuurot. Kuitenkin lounasruoka maistui tytölle. Jatkettiin matkaa. Edessä oli vielä joitain loivempia mutkia ja poukkoilevaa tietä. Lopulta helpoimmalle osuudelle eli moottoritielle oli vain kilometri matkaa ja taas...siinä tuli lounas ulos. Sain napattua osan pussiin, mutta tuoli joutui kuitenkin pesuun. Sitten moottoritiellä vedettiinkin unta palloon. Tällä kertaa kokeiltiin tosiaan erilaisia taktiikoita, mm. pysähdyttiin tien laitaan ja aukaistiin ovia, kun näytti pahalta. Mutta eipäs auttanu sitten lopulta.

Minin unien aikana sain kuitenkin ihastella Bulgarian maisemia. Välillä ajettiin puiden keskellä, välillä keltasia auringonkukkapeltoja vilisi molemmin puolin, vuoristo kohosi maiseman reunoilla ja alkupuolella matkaa aukesi näkymät mäen huipulta alas merelle päin.

Tiet ovat kuitenkin aika kauheassa kunnossa ja sitten vielä eteen tulee tämmöisiä:

Sunnuntai sai kuitenkin kivan päätöksen. Oli mummin syntymäpäivä, joten käytiin ostoskeskuksessa ostamassa syntymäpäiväsankarin toiveiden mukaan nahkalompakko lahjaksi. Samalla saatiin lasten (ei omien) tuliaislistaa lyhyemmäksi. Kotona herkulteltiin pizzalla ja kakulla.

Vielä VAIN OSA lasten saamista ja itse ostamista lahjoista viikon ajalta. Pöllöreppu on ehkä huipuin saatu lahja, paikallista käsityötä.

Merelle Albenaan

Lähdettiin nyt meidän merikohteeseen Albenaan hotelli Nonaan. Matkasimme kahdella autolla. Mini oli minun ja Isi-Tatkon kanssa, koska piti seurata matkapahoinvoinnin edistymistä. Minille oli annettu homeopaattisia matkapahoinvointilääkkeitä, mutta kun pahimmat mutkat tulivat niin taas sitä mentiin. Onneksi aamupuuro oli syöty jo tunteja aikaisemmin, joten sisältö oli lähinnä vettä ja sitä tuli vain kerran. Ehdin napata suurimmat tuotokset kiinni pyyhkeellä. Loppu päässä oli vielä mutkia, mutta Mini onneksi nukahti ja hetkeä aikaisemmin syöty ruoka pysyi sisällä.

Mummi ja ukki välttämättä halusivat all inclusive-kohteen, joten saatiin ne rannekkeet ranteeseen joita ollaan kaikella tavoin yritetty vältellä. En sano etteikö all inclusive olisi hyvä vaihtoehto, stressitön loma, mutta en ole vielä Bulgariassa kertaakaan vakuuttunut ruoan laadusta tässä vaihtoehdossa. Raskaana ollessa olimme muutama päivä tämän tapaisessa kohteessa ja lopulta uskalsin syödä vain pottuja ja makaronia. Silloin se idea mistä on maksanut ei ihan toimi.

Koska isovanhemmat maksoivat, päädyimme tänne. Toinen vaihtoehto olisi ollut kalliimpi, mutta ehkä yksi tähti enemmän. Täällä on kolme tähteä.

Ehkä voin kertoa oman arviointini täysimääräisesti vasta perjantaina, kun lähdemme. En haluaisi ihan vielä liikoja arvostella. Ensivaikutelmasta voin sanoa, että hieman nyrpistimme nenäämme. Ulkoa päin nämä hotellit näyttävät aika rupsahtaneilta, mutta on näillä ikääkin. Kommunismi vaikutukset nähtävissä. Sisältä ihan ok, kun ajattelee tähtien määrää ja hotellin ikää. Huoneita on rempattu, ettei ihan 70-luvun meininkiä. Saimme väliovelliset huoneet, käytännölistä lasten hoidon kannalta. Lisäksi meillä on merinäköala, joka on yksi parhaimmista asioista.  Henkilökunta tuntuu olevan ystävällistä, suurin osa jopa hymyilee.

Suurin miinus on uima-altaan puuttuminen ja lasten järjestetyn aktiviteetin köyhyys. Näitä kahta asiaa odotin innolla Bobea ajatellen. Uima-altaalle jos haluaa, niin pitää mennä viereiseen hotelliin.

All inclusiveen kuuluu ruoat ja juomat sekä rantatuolit ja varjot. Viimeksi mainitut korvaavat jonkun verran uima-altaan puutetta.

Ehtihän meille ensimmäiselle illallekin tapahtua, kun lokki päätti vetää meidän parvekkeelle lörtsyt. Kohteena oli Isi-Tatkon tuulettumassa ollut t-paita. Liekkö karman laki.

Vinkki viitosena voin heti alkuun sanoa, että normi hotellihuoneet eivät ole kovin kiva paikka pienen liikkuvan lapsen kanssa, jos meinaa oleskella samassa paikassa enemmän kuin pari yötä. Kuitenkin huoneessa tulee oltua normaalia enemmän ja tilat käyvät ahtaaksi sekä epäkäytännöllisiksi. Jos olisin kiinnittänyt enemmän huomiota, kun muu perhe teki varausta, olisin ilmaissut mielipiteeni ennen lopullista päätöstä. Olisin valinnut mieluummin huoneistohotellin, jossa olisi makuuhuone/-huoneet ja ehkä pikku keittonurkkaus. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, voi olla ettei all inclusivessa ole edes sellaista vaihtoehtoa.

Mutta netti ja vesi toimii ;)

Kaupungin kuumuutta pakoon

Isi-Tatko päätti, että menemme 3 yöksi 20 km:n päähän ylemmäs vuoristoon, sillä kaupungin lämpötilat alkoivat hipoa +37°C. Vuoristossakin on kyllä lämmintä, mutta joitain asteita "viileämpää" ja ympärillä ei ole betonia betonin perään. Minin matkapahoinvointi kierrettiin niin, että matkattiin päiväuniaikaan ja ukki ajoi normaalia hiljempää mutkissa.

Varattiin 2 kerroksen huoneisto Hotelli Armirasta. Hotellihuoneet olivat täynnä, mutta oli ehkä meidän tuuri että näin oli. Huoneisto oli puiden varjostama, joten sisällä ei tarvinnut edes laittaa ilmastointia päälle. Jännitin vähän portaita Minin vuoksi, mutta Bulgariassa on joka huoneessa ovet (myös olohuoneessa), joten saatiin rajattua portaat pikkusen ulottamattomiin.

Uima-allas löytyi katoksen alta ja aurinkotuoleja oli riittävästi ympäri pihaa. Bobelle hankittu kellukeliivi osoittautui oivaksi hankinnaksi, sillä tyttö sai vähän itseluottamusta uimisen kanssa. Minikin pääsi uimaveteen ensimmäistä kertaa elämässään. Hänelle ostettiin uimarengas, jossa oli jaloille omat reiät.

Perinteisiä ongelmia ei kuitenkaan päästy pakoon. Vesi meinasi loppua suihkusta kokonaan. Sitten kun paineet olivat kohillaan, lämmin vesi hupeni. Mutta se suurinpiirtein saatiin kuntoon. Netinkin kanssa oli ongelmia, toisena päivänä respassa oli henkilö joka ymmärsi asioiden päälle. Käyttivät jotain juttua pois päältä ja tsadam netti löyty. Ruokapuolella kanan paistamisen kanssa oli jotain ongelmia, kun 2 kertaa annos oli jotenkin epäonnistunut. Mutta muuten kyllä oli maittavaa. Ranskalaiset Bulgariassa ovat huippuja, kun päälle ripotellaan (feta)juustoa. Kannattaa kokeilla. Ko hotellissa vieläpä ranskalaiset itsessään oli itse tehtyjä, kylläpä maistui.

Hotellista löytyi lasten leikkipaikka. Bobe oli siitä innoissaan, mutta Mini kyllästyi kerrasta. Pienten lelujen puute lienee kyllästymisen syynä. Lisäksi oli pieni puisto puiden varjossa, jossa molemmat tykkäsivät touhuta.

Alhaalla kaupungissa oli niin kuuma, että saatiin illan tullen vieraitakin. Tuttava perheet tulivat töiden jälkeen hetkeksi "jäähylle". Tarkkaa lämpötilaa vuoristossa en osaa sanoa, mutta arvelivat että jossain 25-29 asteen välillä liikutaan. Huomattavasti viileämpää kuin kaupungissa. Sade kasteli tiistaina hetken aikaa, joka toi kosteuden mukanaan, joten ilma muuttui hieman raskaammaksi myös sisällä. Mutta EN valita ;D

Viikonlopun touhuja

On taas käyty puistoissa ja lenkillä, löydettiin jopa hyvä panoramapaikka kaupunkiin. Uusia juttuja jopa Isi-Tatkolle.

Tyttöjen täti tuli perjantai-iltana Sofiasta. Tytöt saivat taas lahjoja, kaiken lisäksi löydettiin kirjakaupasta Bobelle My Little Pony-aiheinen sapluuna-/tarinakirja ja Minille pari kuvakirjaa. Kyllä tyttöjen nyt kelpaa.

Lauantaina mummi olikin vapaalla ja halusi lähteä vähän matkan päähän altaalle uimaan, joka tarkoitti että ukki kuskaa edes takaisin 2 autolastillista porukkaa. Ensimmäisessä kyydissä menimme Isi-Tatkon ja Minin kanssa. Päästiin puoliväliin matkaa ja Minin orastava matkapahoinvointi teki paluun ja puurot tuli syliin. Mutkainen tie lienee Minin heikkokohta. Ei muuta kuin täyskäännös takaisin. Altaalle pääsivät lopulta Bobe, mummi, ukki ja sisko. Toisaalta meitä ei haitannut ollenkaan vaikkei päästy. Bobenkin reissu altaalle oli kuulemma valituksia täynnä, joten reissu oli suht lyhyt. Täti keksi Bobelle kivaa touhua, korun tekemistä. Kahdestaan väkersivät suljetun oven takana. Täti sanoi, että Bobe paneutui niin kovasti korun tekemiseen, että hikeä pukkasi. Hienohan siitä korusta tuli.

Lauantai-iltana käytiin Isi-Tatkon ja tätin kanssa keilaamassa tai paikka oli muuttunut enemmän baariksi sitten viime näkemän. Olipa hiljaista, saatiin olla ainakin rauhassa. Minulla kun on tapana rikkoa täällä aina jotain, niin tällä kertaa kohteena oli keilauskone (vai mikä se on). Sain sen höskän jumiin pari kertaa. Meitä nauratti, mutta keilapaikan työntekijää ei paljon hymyilyttänyt. Sitten yritettiin etsiä vähäksi aikaa paikkaa, jossa voitais istua hetki ulkona. Oli tullut uusi trendi-baari, jossa oli varmaan koko kaupunki ja musiikki pauhasi tajuttoman lujalla. Ei siis sinne. Sitten yritettiin toista paikkaa, siellä oli ne jotka ei vissiin olleet mahtuneet edelliseen paikkaan. Löydettiin pöytä,mutta tupakan savu oli päätähuimaava. Lopulta mentiin kahden vuoden takaiseen trendi-paikkaan,joka ammotti tyhjyyttään. Aah, sinne oli hyvä istua.

Sunnuntaiaamuna otettiin Isi-Tatkon kanssa suunta kohti altaita. Kello oli vähän yli 9 ja paikka täynnä. Käveltiin vähän matkaa toiselle hotellille ja sen aurinkotuolit olivat lähes tyhjiä. Mutta lopulta sielläkin tuolit täyttyivät ääriään myöten. Kyllähän tämmöinen kalkkilaivan kapteeni katseita keräsi...taas...mutta minkäs teet, elämä on.

Kulttuuriero-osuus: Bulgariassa ulkoinen kauneus ja komeus ovat äärimmäisen arvostettuja ja rusketus on osa tätä kompinaatiota. Vaatteet ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, joten tämmöiset kirpparivaatteita osaksi käyttävät saavat perheen osalta kovat arvostelut. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kulutettuja vaatteita mukaan, mutta ei kuitenkaan osuneet täysin nappiin lasten osalta. Joka päivä ilmestyy uusia mekkoja, hihattomia, shortseja jne. Myös lasten hiusten on oltava ojennuksessa, jopa puistoa varten. Sanoinkin Isi-Tatkolle, että isovanhemmilla on ihan vapaat kädet pukea lapset ja laittaa Boben hiukset. Näin on ehkä parempi, niin vältytään turhan stressaavilta tilanteilta. Mutta tämä osuus oli yleistys ja kaikki eivät ajattele näin jyrkästi ulkonäöstä. Oma mielipide asiaan on se, että tämmöinen paine ulkoisesta olemuksesta vääristää lasten näkemystä niin itsestään kuin toisista.

Sunnuntaihin kuului vielä kyläily ihanan 1,6-vuotiaan tytön kotona. Lapset olivat ihan innoissaan ja hetkessä lattianeliöt olivat täynnä leluja.