Näytetään tekstit, joissa on tunniste lentokone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lentokone. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. elokuuta 2015

Loppusanat - Last words

First of all I want to thank my Bulgarian family for taking care of us. It wasn't always easy but we had plenty of good time together. Especially, I want to thank you for looking after our girls and for the delicious food, again and again. We enjoyed the opportunities to meet our Bulgarian friends. Thanks to you Sisko for your hospitality and the time spend with you in Sofia.

Bulgarians, I want to encourage you to keep being empathic and friendly. Many have hard times but the warmth of your attitude gives so much to all the others around you. I can honestly admit that Finns can't show their emotions well enough. I'm one of those myself.  I managed to have a cultural shock in Finland with my children after the first night. The staff in the hotel didn't interact with my 1 year old who tried to wave and smile to everyone of them during our breakfast. It's good to visit somewhere else in order to be able to notice this kind of wrongfulness/misbehavior/faultiness in your own country.

You have beautiful and interesting country which is much more than Golden Sands and Sunny Beach. Be proud for what you have in there.



Kuukauden matka Bulgariaan sai päätöksensä. Lennot menivät lähinnä Minille viihdykettä keksien. Hän kun päätti nukahtaa molemmissa pätkissä vasta laskeutumisessa. Norwegianin lentoemännille nostan hattua, sillä he jaksoivat keskustella ja vastailla meidän tiedonhaluisen 4-vuotiaan kysymyksiin. Tällä kertaa meidät laitettiin samalle penkkiriville, joten tiedä häntä siitä happimaskijutusta. Burgasin lentokenttä oli muuttunut kahden vuoden takaisesta. Kentästä oli tullut miellyttävä paikka. Helsinki-Vantaalla taas törmättiin sellaiseen palveluun, että turvatarkastuksen labyrinttinauha aukaistiin meidän kohdalla, ettei meidän tarvitse kiertää koko hommaa läpi. Päästiin Kids Pointin tms. läpi.

Aika oli kaiken kaikkiaan antoisa. Välillä oli tietenkin vaikeampaa, eihän nämä matkat muuten kasvattaisi. Uutta jälleen opittiin itsestä, Bulgariasta ja bulgarialaisista.

Minulle oli kertakaikkiaan lähes shokki, kun olimme lentokenttähotellissa, että kuinka ainoat ihmiset jotka vastasivat meidän Minin hymyyn olivat ulkomaalaisia. Mini oppi Bulgariassa sen, että kun hän ottaa kotaktia katseella ja hymyllä vieraisiin ihmisiin (vaikka ihan vain kadulla kulkiessa), hän saa välittömästi vastakaikua ja osittain jotkut tulivat jopa juttelemaan. Ei Suomessa, henkilökuntakin vain kävi robottimaisesti kysymässä tarvitaanko jotain lapsille, mutta ei mitään kontaktia vilkuttelevaan lapseen. Kyllä vain me suomalaiset olemme enemmän keskittyneet omaan tekemiseemme. Myönsinkin eräälle tutulle Bulgariassa, että Isi-Tatkon perhe ei varmaan koskaan pysty sisäistämään sitä kuinka vähän tunteita minä esimerkiksi näytän. Tämä ei päde siis vihan, surun, ilon tms. näyttämiseen vaan pintaa syvemmällä olevia tunteita. Aika vähäeleisiä me täällä ollaan, joka monesti voi vaikuttaa ulkopuolisille jopa töykeältä vaikkei me sitä tarkoitetakkaan. Tietynlaista ylipirteyttä ja -sosiaalisuutta voi toki yrittää ylläpitää, mutta kun kyseessä on suht pitkä aika niin kyllä siinä ylimääräiset teko-minät rapisee pois.

Blogi on lähes täysin minun silmin nähty ja koettu, osittain Isi-Tatkon näkemyksillä ja tiedoilla höystetty. Jokaisesta paikasta löytyy hyvät ja huonot puolensa. Jokainen matkaaja kokee asiat eritavalla. Kokemuksiin vaikuttaa paljolti myös se millä kokoonpanolla matkustaa.

Minusta jokaisen kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisuuksien mukaan irtiotto arjesta lasten kanssa ja matkustaa vähän pidemmäksi aikaa toisenlaisen arjen keskelle. Kannattaa unohtaa turistirysät ja valita paikka enemmän aitojen ihmisten keskeltä.

Bulgariaa suosittelen miettimään yhtenä vaihtoehtona. Ehdotonta budjettimatkailua :D

Kiitos kaikille lukijoille :) Nyt meitä koittaa uudet tuulet ja haasteet perheenä. Tämä äiti lähtee opiskelemaan ja lapset päiväkotiin. Sitä en tiedä milloin päästään uudelleen reissuun ja milloin nähdään Bulgariaa seuraavan kerran, siihen voi vierähtää nyt vuosia.

Loppuun vielä kuvia kameran kätköistä. Kaikki täällä vilisseet kuvat ovat tietty kännykällä otettuja. Huomasinkin, että en ole ihan täydellinen bloggaaja vielä, kun kuvat ovat niin epäammattimaisia. Pahoittelen :P Osa kuvista on otettu jopa kävellessä, en ihan vielä ole oppinut oikeaa valon tuloa enkä kuvakulmia. Kuvat oli pakko laittaa kollaaseina, jotta sain kaiken vähän pienempään tilaan ja blogin sivut aukeaisivat ilman suurempia latausaikoja. Ehkä minä vielä joskus opin tai sitten en :D











keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lento(kenttä) kokemuksia

Leikkien, syöden ja myymälöitä kierrellen se aika kuluu lentokentällä. Helsinki-Vantaalla meillä oli monta tuntia aikaa touhuilla, vähän liikaakin siihen nähden kuinka väsyneitä oltiin. Leikkipaikka oli heti etsittävä kunhan saatiin matkalaukut selvitettyä ja päästiin turvatarkastuksen läpi.


Reiman kids' loungesta löyty kiipeilyteline, leikkimatto, jossa hyppelemällä sai tehtyä joitain tehtäviä lisäksi oli seinä,jossa sai pukea tyttöä ja poikaa. Olisi ehkä kaivattu hieman enemmän välineitä tai leluja. Minille ei ollut oikeastaan tarjolla muuta kuin kävelyä ja pukemisseinän vaatteiden siirtelyä.



Bobe oli kerännyt rahaa lentokenttäostoksia varten, mutta höh kaikki parhaimmat ostospaikat olikin "toisella puolen" eli siellä missä vaihdetaan lennolta toiselle. Vaihdettiinhan mekin, mutta kun meidän matkalaukut piti myös huolehtia lennolta toiselle, jolloin joutuu sille "tylsemmälle" puolelle. Löydettiin kuitenkin Friends-legoja ja tyttö sai tehdä ensimmäiset lentokenttäostoksensa.





Lentokoneessa Boben aika kului lähinnä tablettia räplätessä ja lopulta jopa nukkuessa. Lennolla oli myös nettiyhteys,mutta se oli niin hidas ettei sillä paljon Pikku-Kakkoset pyöriny.Isi-Tatko ja Mini oli yli kymmenen rivin päästä minusta ja Bobesta, joten heillä oli omat huvit. Syy tälle oli se,että yhdellä penkkirivillä on vain 1 lasten happimaski. Liekkö sitten suositus vai ihan sääntö.

Lento meni siis yllättävän hyvin, lapset olivat reippaita. Minulla ja Bobella oli vain ongelmia laskeutuessa korvien kanssa, siihen ei purkasta ollut paljon apua. Burgasin lentokentällä odotettiin passintarkastuksessa rauhassa, että jonot lyhenivät ja mentiin viimeisten joukossa. Kannatti, meidän laukut tuli ensimmäisten joukossa ja sujuvasti päästiin lentokentältä pois.

Niin ja kannatti lentolaukun sijasta ottaa reppu, molempia käsiä tosiaan tarvittiin täydessä valmiudessa.

P.S. Nyt tämä blogin näpyttely siirtyi täysin puhelimeen, joten jos on alkeellisen näköistä, niin syy on täysin siinä ;) :P