Sofia, Vitosha-vuori

Ostettiin perjantaina metrotunnelista valmiiksi päivän liput julkisiin kulkuneuvoihin. Yksi lippu maksoi 4 levaa eli 2 euroa. Tarkoituksena oli matkustaa läheisen Vitosha-vuoren juurelle, josta otettiin kondolihissi ylöspäin. Lippu hissiin maksoi 10 levaa eli 5 euroa, otimme siis meno-paluulipun. Matkanhan voi myös patikoida osaksi tai kokonaan.

Hissillä matkatessa tulee kaksi välipysäkkiä ja kolmas on päätepysäkki. Talvisin vuori on lähinnä laskettelijoille. Kävelimme polkuja päätepysäkin juurella. Yritimme etsiä hyvää näköalapaikkaa, kuitenkaan menemättä liian ylös. Metsikosta ei semmoista löytynyt. Piti vain lähteä ylös "aukion" kohdalta ja löydettiin sopiva kivirykelmä, jossa syödä eväät ja katsoa maisemaa Sofian ylitse. Ilma ylhäällä on puhtaampaa ja viileämpää niin kuin olettaa saattaa. Jos suunnittelee kunnon patikointia ylös asti, kannattaa ottaa pitkähihaista ja -lahkeista sekä kunnon vaelluskengät mukaan.

Paikallisella bussilla kun matkustaa kuskille ei anneta mitään lipukkeita eikä makseta mitään. Jos on kertalippu, niin sen merkitsemiseen on pieni laite ikkunoiden väleissä olevissa palkeissa. Jos on kortti tai päivälippu, ei tarvitse tehdä mitään. Lippu vain pitää olla mukana mahdollista tarkastajaa varten. Tämä nopeuttaa huomattavasti kulkua, mutta myös lisää huijausmahdollisuuksia.

Taksista. Isoissa kaupungeissa ei täysin voi olettaa, että kuskit tietävät kaikki osoitteet, eikä heillä ole navikointia. Joskus asiakas joutuu kertomaa, mistä käännytään ja milloin. Lisäksi pitää tietää mihin taksiin nousee, ettei loppusumma pääse yllättämään.

Illalla seuraan liittyi myös tädin poikaystävä. He olivat valinneet ravintolaksi Cactuksen ja ruoka maistui jokaiselle. Ruokailun jälkeen kävelimme hetken pääkatua pitkin (kuva on aika huonoja pimeyden vuoksi). Tämän jälkeen suunnistettiin taksilla Sinatra-pianobaariin, joka osoittautui napakympiksi minun osalta ainakin. Nuoriso ei ehkä vielä ihan tuntenut pianobaaria omaksi jutuksi. Mutta paikka olikin täynnä vanhempaa väkeä. Aluksi tunnelma olikin vähän lattea. Tuntui, että ihmiset vain höpöttelevät ja seisovat pianon edessä, ja itse olisin halunnut nähdä esiintyjät omalta istumapaikalta. Yht'äkkiä tunnelma nousi kattoon, kun viisi tarjoilijaa nousi baaritiskille ja alkoivat laulaa menevämpiä biisejä. Naiset nousivat seisomaan ja alkoivat tanssia, pianon edessä seisoneet miehet alkoivat liikuttamaan jalkojaan ja jopa lantioitaan.

Kiva viikonloppu Sofiassa, vaikkakin väsymys pääsi yllättämään jokaisen vuorollaan ;)

Eikä lapsia unohdettu:

Pääkaupunki Sofia

Saavuimme eilen Sofiaan bussilla. Bussimatka kesti noin 3 tuntia, ei pitkä matka, mutta tällä kertaa minulla oli joku henkilökohtainen ongelma istumisen kanssa.

Lopulta saavuimme perille ja Isi-Tatko sanoi ettei tarvinnut mennä asemaa kauemmas, kun näki jo pääkaupungin ihmisten erilaisen kirjon..nätisti ilmaistuna :D Oli asematyöntekijälle karjuvaa miestä, ilman housuja kulkevaa ja itkevää naista sekä hämmentävässä olotilassa olevaa miestä pyörän kera (sisällä rakennuksessa).

Sofia tuntuu taas erilaiselta kaupungilta kuin muut. Hyvällä tavalla, erilainen tunnelma. Kaduilla ehdittiin sen verran kävellä, että metrolle päästiin.

Ilta meni ravintolassa syöden ja Isi-Tatkon kavereita tapaillen. Ongelmaksi koitui minulle, jälleen henkilökohtaisesti, se että väsyin todella ja muut halusivat vain istua sekä puhua ja puhua. Lopulta muut puhuivat 6 tuntia. Paikkaa vaihdettiin kerran, toiseen istumapaikkaan. Yleensä viihdyn vaikka muut puhuvat bulgariaa,mutta nyt väsymys yhdistettynä siihen, että minulla ei ollut edes kunnolla ihmisvilinää seurattavana, toi minut kyllästymispisteeseen. Joskus kai senkin oli tapahduttava. Onneksi ruoka oli hyvää.

Tässä joitain kuvia perjantailta.

Viiniköynnöskatos. Vielä ei viinirypäleet olleet päässeet kunnolla kasvuvaiheeseen:

Tädin ja hänen poikaystävän asunto. Tosi sievä ja sopiva kahdelle nuorelle henkilölle. Tilaa löytyy. Kalusteet yms. kuuluu vuokraan. Jälleen ulko- ja sisäpuolen ero on hämmentävä.

Yritin vähän kuvailla ruoka-annoksia, annoskoot ovat aika valtavia vaikka se ei ihan täysin selviä näistä otoksista. Monesti yksi annos riittäisi kahdelle.

Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.

Albena 2 vrk

Päivän alku oli jälleen käänteitä täynnä. Mini heräsi vieläkin aikaisemmin ja Bobe vain makasi sängyllä huonovointisena. Ei pystynyt oikein liikkumaan ja valitteli rintalastan kohtaa. Annoin vettä, ei vaikutusta. Isi-Tatko haki aamiaista, Bobe istui syömään, mutta ei saanut lusikallistakaan alas vaan yhtäkkiä alkoi oksentaa hetkeä aikasemmin juomaansa vettä ulos. Sitten hetkeksi istumaan vielä ja kohta tyttö oli jaloillaan ja sano, että olo parani. Kuitenkin oli sen verran voipunut, että otti aamupäiväunet. Mummi antoi mahalääkkeen ja se auttoi myös jonkun verran.

Tästä sitten väiteltiin, mistä koko homma johtui. Jokaisella oli omat mielipiteensä. Me Isi-Tatkon kanssa oltiin varmoja, että ruoka ja mehut, joita laimennetaan all inclusivessa kraanavedellä, olivat suurin syy. Ruoasta lähinnä ehkä hedelmät tms. ei paistetut ovat suurin riski. Näin totesi myös huoneemme siivoaja. Isovanhemmat taas löysivät syitä mm. siitä, että Bobe syö liian yksipuolista ruokaa kotona ja ei kestä sen takia näitä ruokia. Ensimmäinen kysymys: miksi tätä ei ole tapahtunut sinä aikana, kun olemme syöneet turvallista kotiruokaa Stara Zagorassa. Toisekseen kukaan ei voi väittää etteikö meidän lapset söisi monipuolisesti kotona. Sen voin vannoa, ettei monikaan lapsi syö niin paljon kaikkea erilaista kuin nämä tytöt. Monia muitakin syitä etsittiin, ettei tehtäisi samoja "virheitä" uudestaan. Tietenkin tuli mieleen myös aurinko ja merivesi jne.

No illalla selvisi lopulta, mistä tämä koko episodi johtui. Mummi muisteli, että Bobe oli noussut aamulla ja mennyt vessaan juomaan kraanavettä tai hän itse oli unenpöpperöisenä antanut sitä vettä (näin Bobe muistelee). Koska itse olivat niin unisia, niin tapahtumat ovat vähän hämärän peitossa. Mutta syy lienee siinä, sillä Bobe oli herännyt virkeänä ja yhtäkkiä voinut pahoin. Joten teroittakaa lapsille, että KRAANAVETTÄ EI SAA JUODA lomakohteissa.

Pääasia,että lapsi voi hyvin ja pääsi lopulta leikkimään puistoon ja rannalle aurinkoon. Minikin leikki aamulla ja päivällä rannalla. Hänen hiekkafetissi sai kerrankin tyydytystä. Lopulta Isi-Tatko osti pienen altaan, johon haettiin merivettä ja pienikin sai kokea vedessä leikkimisen ilon. Nimittäin aallot on sen verran isoja nyt, ettei Miniä kannata mereen viedä.

Kävimme Isi-Tatkon kanssa yhdessä "uimassa" ja toteamus oli se, että minusta saisi hyvän sketsin, kun yritän """uida""" meressä. Uimataidoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta meri ja sen aallot ovat hieman haastava yhdistelmä minun taidoille. Lisäksi tähän räpiköimiseen kuuluu osana laaja valikoima erilaisia ääniä. Ainakin sain treeniä, kun sitä kuntosaliakaan ei hotellista löytynyt.

Illan päälle käveltiin taas kävely- ja rantakadulla. Löydettiin ensimmäiset tuliaisetkin, tuli hyvä mieli :) Minikin pysyi kävelyllä hereillä, kun joka puolella tapahtui koko ajan jotain. Mennessä ja tullessa katseltiin vähän autojen parkkeerauksia. Täällä kun ei ole hotelleilla omia parkkipaikkoja. Siinäpä nähtiin, että meidänkin auto oli loukussa. Very nice.

Kun saatiin Mini nukkumaan ja Bobe jäi leikkimään ukin kanssa puistoon, lähdettiin Isi-Tatkon kanssa vielä istuskelemaan. Ensin katsottiin yksi parhaimmista Albenan hotelleista, olisiko siellä menoa, mutta ei sen kummemmin. Mutta siinä hotellissa oli esimerkki täydellisestä allasalueesta, MUTTA merelle on matkaa. Päädyttiin lopulta istumaan yhteen rantabaariin, joka menee klo 24 kiinni. Kiva kun täällä ei oikeastaan ole sitä känniörvellystä aamun pikkutunneille asti. Sitä jos haluaa, niin kannattaa ottaa suunta kohti noin 10 kilometrin päässä olevaa Kultahietikkoa.

Plovdiv

Lähdettiin Isi-Tatkon kanssa yön seuduksi Plovdiviin vajaan 100 km:n päähän ja tytöt jäivät isovanhempien kanssa. Vuokrattiin auto meren reissua varten, joten käytettiin tilannetta hyödyksi mummin ja ukin suosituksesta. Kun lähdettiin Mini oli sopivasti päikkäreillä ja Bobe meni tien toiselle puolelle leikkimään naapurin 3-vuotiaan tytön kanssa. Joten ilman suurempia draamoja päästiin reissuun.

Kaupunki oli tosi kiva paikka kierrellä. Päivällä käveltiin vanhan kaupungin katuja ja sieltä löyty tosi kiva ravintola, moniuloitteinen on ehkä oikea sana. Lisäksi ostettiin "opiskelija" liput hinnaltaan 2,50 e/hlö ja siihen kuului 5 eri vanhan rakennuksen kierrokset. Yksi vanha apteekki, taidetta (ei ehkä just meidän juttu) ja sitten vanhoja rikkaiden taloja (just meidän juttu :D). Mikään ei ollut meillä suunniteltua tai ei oltu otettu mistään etukäteen selvää kummemmin. Isi-Tatkon kanssa vain kierrellessä yleensä päädytään erilaisiin paikkoihin. Suurin syy on ehkä hänen suuri suu ;)

Illalla satoi rankasti vettä myräkän kera, joten otettiin taksi ravintolaan nimeltä Hemingway. Se oli ainoa asia, josta oli otettu selvää. Paitsi, että taksikuskit eivät tienneet koko ravintolaa. Tarvittiin taksikuskin älylaite + Isi-Tatkon älyä laitteen päälle, että löydettiin oikeaan paikkaan. Ruoka ja palvelu oli hyvää. Sadekin lakkasi ja käppäiltiin vielä vähän vanhassa kaupungissa, mutta aika hiljaista oli sateen jälkeen iltahämärissä. Sitten taas etsittiin taksi, joka tiesi paikkalisen piano-baarin..kolmas taksi taisi napata. Oltiin niin aikasin liikkeellä, että jouduttiin viereiseen puoliksi ulkoilmabaariin istumaan ja kuntelemaan kaikkea muuta kuin live-musiikkia. Seurattiin siinä ihmisten menoa ja tuloa. Huomattiin, että ei ehkä ihan sulauduta joukkoon, kun me pukeudutaan illanviettoon sillä tasolla kuin paikalliset normisti päivällä. Piano-baarissa oli puolestaan kiva meininki live-musiikkia kuunnellessa. Laskusta selvisi, että musiikista veloitettiin erikseen. Kun lähdettiin hotellille nukkumaan, taksikuski ihmetteli miksi niin aikaisin jätettiin leikki kesken, kuulemma ihmiset alkoivat vasta lähteä liikkeelle.

Seuraavana päivänä vielä vähän kiertelyä. Keskutassa oli kävelykadun varrella paljon liikkeitä, mutta eipä ollut nyt suurempaa tarvetta millekään. Bobelle yritettiin löytää uusia bikineitä, mutta eipä niitäkään kävellyt vastaan. Otettiin taksi ostoskeskukseen. Sieltäkään ei löytynyt lapsille mitään ostamisen arvoista. Sen verran kuitenkin tapahtui, että taksikuski huijasi meiltä 8 levaa eli tuplasi taksan. Mittari toimi ja kaikki laput paikallaan, mutta taksi kiersi vissiin vähän ylimääräisen mutkan ja mittari pyöri liian vinhaa vauhtia. Isi-Tatko huomasi asian liian myöhään, joten jätti asian sikseen. Tarkistettiin asia toiselta taksikuskilta, joka vei meidät hotellille. No, todettakoon että vaikka matka ostoskeskukseen maksoi 12 levaa eli 6 euroa, niin se ei ole vielä edes Suomen taksien aloitusmaksu. Tuosta voitte laskea kuinka halpaa oikeasti on matkata taksilla Bulgariassa, eli oikeasti meidän matkan olisi pitänyt maksaa vain vajaa 6 levaa eli alle 3 euroa. Kannattaa ehkä vain tarkistaa hotellilta, mitkä taksifirmoista ovat luotettavia. Isi-Tatko esim. tietää Varnassa, mitkä firmat voivat huijata ja mitkä eivät. Stara Zagorassa on aika luotettavaa toimintaa. Takseissa kyljessä on aina numero, josta tunnistaa kunkin firman autot.

Plovdivista jäi positiivinen muisto vaikka ei löydetty mitään muuta ostettavaa kuin minun uusi kesähattu. Kuvitelkaa, että minulla sattuu olemaan mies, joka vei minut liikkeeseen ja oli valitsemassa parhaimman näköistä lätsää ja vielä maksoi koko höskän...peräti 5 euroa ;D

Viikonlopun touhuja

On taas käyty puistoissa ja lenkillä, löydettiin jopa hyvä panoramapaikka kaupunkiin. Uusia juttuja jopa Isi-Tatkolle.

Tyttöjen täti tuli perjantai-iltana Sofiasta. Tytöt saivat taas lahjoja, kaiken lisäksi löydettiin kirjakaupasta Bobelle My Little Pony-aiheinen sapluuna-/tarinakirja ja Minille pari kuvakirjaa. Kyllä tyttöjen nyt kelpaa.

Lauantaina mummi olikin vapaalla ja halusi lähteä vähän matkan päähän altaalle uimaan, joka tarkoitti että ukki kuskaa edes takaisin 2 autolastillista porukkaa. Ensimmäisessä kyydissä menimme Isi-Tatkon ja Minin kanssa. Päästiin puoliväliin matkaa ja Minin orastava matkapahoinvointi teki paluun ja puurot tuli syliin. Mutkainen tie lienee Minin heikkokohta. Ei muuta kuin täyskäännös takaisin. Altaalle pääsivät lopulta Bobe, mummi, ukki ja sisko. Toisaalta meitä ei haitannut ollenkaan vaikkei päästy. Bobenkin reissu altaalle oli kuulemma valituksia täynnä, joten reissu oli suht lyhyt. Täti keksi Bobelle kivaa touhua, korun tekemistä. Kahdestaan väkersivät suljetun oven takana. Täti sanoi, että Bobe paneutui niin kovasti korun tekemiseen, että hikeä pukkasi. Hienohan siitä korusta tuli.

Lauantai-iltana käytiin Isi-Tatkon ja tätin kanssa keilaamassa tai paikka oli muuttunut enemmän baariksi sitten viime näkemän. Olipa hiljaista, saatiin olla ainakin rauhassa. Minulla kun on tapana rikkoa täällä aina jotain, niin tällä kertaa kohteena oli keilauskone (vai mikä se on). Sain sen höskän jumiin pari kertaa. Meitä nauratti, mutta keilapaikan työntekijää ei paljon hymyilyttänyt. Sitten yritettiin etsiä vähäksi aikaa paikkaa, jossa voitais istua hetki ulkona. Oli tullut uusi trendi-baari, jossa oli varmaan koko kaupunki ja musiikki pauhasi tajuttoman lujalla. Ei siis sinne. Sitten yritettiin toista paikkaa, siellä oli ne jotka ei vissiin olleet mahtuneet edelliseen paikkaan. Löydettiin pöytä,mutta tupakan savu oli päätähuimaava. Lopulta mentiin kahden vuoden takaiseen trendi-paikkaan,joka ammotti tyhjyyttään. Aah, sinne oli hyvä istua.

Sunnuntaiaamuna otettiin Isi-Tatkon kanssa suunta kohti altaita. Kello oli vähän yli 9 ja paikka täynnä. Käveltiin vähän matkaa toiselle hotellille ja sen aurinkotuolit olivat lähes tyhjiä. Mutta lopulta sielläkin tuolit täyttyivät ääriään myöten. Kyllähän tämmöinen kalkkilaivan kapteeni katseita keräsi...taas...mutta minkäs teet, elämä on.

Kulttuuriero-osuus: Bulgariassa ulkoinen kauneus ja komeus ovat äärimmäisen arvostettuja ja rusketus on osa tätä kompinaatiota. Vaatteet ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, joten tämmöiset kirpparivaatteita osaksi käyttävät saavat perheen osalta kovat arvostelut. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kulutettuja vaatteita mukaan, mutta ei kuitenkaan osuneet täysin nappiin lasten osalta. Joka päivä ilmestyy uusia mekkoja, hihattomia, shortseja jne. Myös lasten hiusten on oltava ojennuksessa, jopa puistoa varten. Sanoinkin Isi-Tatkolle, että isovanhemmilla on ihan vapaat kädet pukea lapset ja laittaa Boben hiukset. Näin on ehkä parempi, niin vältytään turhan stressaavilta tilanteilta. Mutta tämä osuus oli yleistys ja kaikki eivät ajattele näin jyrkästi ulkonäöstä. Oma mielipide asiaan on se, että tämmöinen paine ulkoisesta olemuksesta vääristää lasten näkemystä niin itsestään kuin toisista.

Sunnuntaihin kuului vielä kyläily ihanan 1,6-vuotiaan tytön kotona. Lapset olivat ihan innoissaan ja hetkessä lattianeliöt olivat täynnä leluja.