Loppusanat - Last words

First of all I want to thank my Bulgarian family for taking care of us. It wasn't always easy but we had plenty of good time together. Especially, I want to thank you for looking after our girls and for the delicious food, again and again. We enjoyed the opportunities to meet our Bulgarian friends. Thanks to you Sisko for your hospitality and the time spend with you in Sofia.

Bulgarians, I want to encourage you to keep being empathic and friendly. Many have hard times but the warmth of your attitude gives so much to all the others around you. I can honestly admit that Finns can't show their emotions well enough. I'm one of those myself.  I managed to have a cultural shock in Finland with my children after the first night. The staff in the hotel didn't interact with my 1 year old who tried to wave and smile to everyone of them during our breakfast. It's good to visit somewhere else in order to be able to notice this kind of wrongfulness/misbehavior/faultiness in your own country.

You have beautiful and interesting country which is much more than Golden Sands and Sunny Beach. Be proud for what you have in there.

Kuukauden matka Bulgariaan sai päätöksensä. Lennot menivät lähinnä Minille viihdykettä keksien. Hän kun päätti nukahtaa molemmissa pätkissä vasta laskeutumisessa. Norwegianin lentoemännille nostan hattua, sillä he jaksoivat keskustella ja vastailla meidän tiedonhaluisen 4-vuotiaan kysymyksiin. Tällä kertaa meidät laitettiin samalle penkkiriville, joten tiedä häntä siitä happimaskijutusta. Burgasin lentokenttä oli muuttunut kahden vuoden takaisesta. Kentästä oli tullut miellyttävä paikka. Helsinki-Vantaalla taas törmättiin sellaiseen palveluun, että turvatarkastuksen labyrinttinauha aukaistiin meidän kohdalla, ettei meidän tarvitse kiertää koko hommaa läpi. Päästiin Kids Pointin tms. läpi.

Aika oli kaiken kaikkiaan antoisa. Välillä oli tietenkin vaikeampaa, eihän nämä matkat muuten kasvattaisi. Uutta jälleen opittiin itsestä, Bulgariasta ja bulgarialaisista.

Minulle oli kertakaikkiaan lähes shokki, kun olimme lentokenttähotellissa, että kuinka ainoat ihmiset jotka vastasivat meidän Minin hymyyn olivat ulkomaalaisia. Mini oppi Bulgariassa sen, että kun hän ottaa kotaktia katseella ja hymyllä vieraisiin ihmisiin (vaikka ihan vain kadulla kulkiessa), hän saa välittömästi vastakaikua ja osittain jotkut tulivat jopa juttelemaan. Ei Suomessa, henkilökuntakin vain kävi robottimaisesti kysymässä tarvitaanko jotain lapsille, mutta ei mitään kontaktia vilkuttelevaan lapseen. Kyllä vain me suomalaiset olemme enemmän keskittyneet omaan tekemiseemme. Myönsinkin eräälle tutulle Bulgariassa, että Isi-Tatkon perhe ei varmaan koskaan pysty sisäistämään sitä kuinka vähän tunteita minä esimerkiksi näytän. Tämä ei päde siis vihan, surun, ilon tms. näyttämiseen vaan pintaa syvemmällä olevia tunteita. Aika vähäeleisiä me täällä ollaan, joka monesti voi vaikuttaa ulkopuolisille jopa töykeältä vaikkei me sitä tarkoitetakkaan. Tietynlaista ylipirteyttä ja -sosiaalisuutta voi toki yrittää ylläpitää, mutta kun kyseessä on suht pitkä aika niin kyllä siinä ylimääräiset teko-minät rapisee pois.

Blogi on lähes täysin minun silmin nähty ja koettu, osittain Isi-Tatkon näkemyksillä ja tiedoilla höystetty. Jokaisesta paikasta löytyy hyvät ja huonot puolensa. Jokainen matkaaja kokee asiat eritavalla. Kokemuksiin vaikuttaa paljolti myös se millä kokoonpanolla matkustaa.

Minusta jokaisen kannattaa kuitenkin ottaa mahdollisuuksien mukaan irtiotto arjesta lasten kanssa ja matkustaa vähän pidemmäksi aikaa toisenlaisen arjen keskelle. Kannattaa unohtaa turistirysät ja valita paikka enemmän aitojen ihmisten keskeltä.

Bulgariaa suosittelen miettimään yhtenä vaihtoehtona. Ehdotonta budjettimatkailua :D

Kiitos kaikille lukijoille :) Nyt meitä koittaa uudet tuulet ja haasteet perheenä. Tämä äiti lähtee opiskelemaan ja lapset päiväkotiin. Sitä en tiedä milloin päästään uudelleen reissuun ja milloin nähdään Bulgariaa seuraavan kerran, siihen voi vierähtää nyt vuosia.

Loppuun vielä kuvia kameran kätköistä. Kaikki täällä vilisseet kuvat ovat tietty kännykällä otettuja. Huomasinkin, että en ole ihan täydellinen bloggaaja vielä, kun kuvat ovat niin epäammattimaisia. Pahoittelen :P Osa kuvista on otettu jopa kävellessä, en ihan vielä ole oppinut oikeaa valon tuloa enkä kuvakulmia. Kuvat oli pakko laittaa kollaaseina, jotta sain kaiken vähän pienempään tilaan ja blogin sivut aukeaisivat ilman suurempia latausaikoja. Ehkä minä vielä joskus opin tai sitten en :D

 

 

Bulgarian plussat ja miinukset

Plussat

+ Yllätys,yllätys: aurinko ja lämpö

+ Meri

+ Hinnat on monesti kalliimmillaankin halpoja. Toki aidot merkkitavarat voi olla jopa kalliimpia kuin Suomessa.

+ Ympäristön vaihtelevuus. On rantaa auringon palvojille ja vuoristoja vaeltajille sekä talvella laskettelijoille.

+ Ylläolevan ansiosta on paljon lomakohteita, joista voi valita oman vaatimustason ja maksukyvyn mukaisesti. Paikalkisetkin tekevät paljon kotimaanmatkoja.

+ Ihmiset: vieraatkin kadulla huomioivat pieniä lapsia uskomattoman lämpimästi. Empatia on muutenkin täällä eri tasolla kuin Suomessa. Porukkaa myös liikkuu kaupungilla ja kaduilla, Bobe oli jopa sitä mieltä, että on karnevaalit.

+ Vieraanvaraisuus

+Liikenne: liikennevaloissa on sekuntikello, joka näyttää milloin seuraavat vihreät tulee ja kuinka kauan vihreä valo palaa.

+ Terassit. Näille on joka paikassa tilaa ja porukka myös käyttää niitä aamusta iltaan. Hox: terasseilla voi juoda myös kahvia ja mehuja tms, ne eivät ole pelkästään alkoholin juojien yksinoikeus.

+ Kävelykadut. Ne yleensä ovat kivan pituisia ja elämää riittää jopa sivukaduille asti.

+ Laukkujen, kenkien ja vaatteiden luvattu maa. Myös lasten leluja ja vaatteita löytyy joka kaupungin osasta. Jos haluaa täysin aitoa tavaraa, siitä saa kylläkin maksaa.

+ Turistirysät. Oleilu on suht huoletonta. On aurinko ja siitä nauttiminen on tehty mahdolliseksi monella tavalla.

Miinukset

- Liikenne: ne liikennevalot oli ainoa hyvä puoli, kaikki muu mättää. Liikennevaloja ei ole tarpeeksi, ne on korvattu pienillä ja auringon haalistamilla stop-merkeillä. Ohitukset ja ajonopeudet ovat ihan älyttömiä. Tiet ovat hirveässä kunnossa; kuoppia joka paikassa. Kaiken tämän vuoksi autotkin ovat puoliksi rikki, mikä aiheuttaa lisää vaaratilanteita. Ja takapenkin turvavyöt on tietty tungettu piiloon. Parkkeeraus on mitä sattuu. Oikeastaan isoissa kaupungeissa ei ole enää tilaa tehdä parkkipaikkoja. Autot lähes tukkivat tiet.

- Ihmiset: palvelu voi olla aika syvältä, etenkin kiireisissä paikoissa. Jos ravintolassa menee palvelun perässä, kanattaa valita hieman "kalliimpi" paikka, joka ei ole tupaten täynnä. Paikalliset menevät isojen annosten ja halpuuden perässä, niitä kannattaa välttää. Toki jos menee halpuuden perässä, voin vannoa että suomalaisten tapa valittaa vähän joka asiasta jää huomiotta ja hyvityksiä on turha odotella.

- Arvostelevuus: joka paikassa on arvostelijoita, mutta Bugariassa se tuntuu kuuluvan ihan kulttuuriin. Kaikkia katsotaan arvostelevasti ja asia myös tuodaan jossain yhteydessä suoraan esille. Ja lopulta nämä arvostelut tulevat jotain kautta asianosaisen korviin ellei asiaa ole jo suoraan kerrottu.

- Köyhyys. Moni pystyy peittämään rahan puutteen, mutta on paljon myös niitä, jotka penkovat roskiksia, keräävät pahvia ja pulloja, joita myyvät surkeaan kilohintaan.

- Ghetot. Näihin ei kannata mennä.

-All inclusivet, tästä ei enempää.

-Huijaukset, korruptio on valloillaan.

- Turistirysäkohteet. Jos ympäriltä ei löydy mitään aidon tuntuista, olet turistirysässä. Vaikka kuvittelisit, että kaikki on halpaa, suosittelen suuntaamaan lähimpään kaupunkiin ja vertailemaan ruokaa ja shoppailumahdollisuuksia. Kaikkea ei kannata ainakaan ostaa turistipaikoista, MUTTA kaikkia näissä paikoissa myytyä ei välttämättä löydy edes lähimmästä kaupungista. Ruoasta olen aika varma, että vaikka mainostettaisiin sen olevan aitoa bulgarialaista, se on muokattu turistien makunystyröille. Itse ainakin petyn monesti, koska tiedän jonkun ruoan sisältävän oikeasti jonkun erityisen ainesosan ja se puuttuu kokonaan.



Moni asia saa joka kerta leuan loksahtamaan paikoiltaan, mutta tässä oli listaa pääpiirteittäin.

Kuvia viimeiseltä päivältä

Viimeistä kokonaista päivää vietetty. Otin jotain kuvia kaupungista, kun kävimme pizzalla.

Boben ja Minin kielikylpy

Lähtökohtanahan on se, että Isi-Tatko on Suomessa ainoa toivo tyttöjen bulgarian suhteen. Boben kohdalla on tehty kovasti töitä, edistymistä on toki tapahtunut, mutta hyvin hitaasti. Bobe alkoi suoltaa suomea melko varhain ja on nyt varmaan yksi maailman kovapuheisimmista lapsista. Bulgarian suhteen on ollut aika hiljaista. 1,5-vuotiaana Bulgarian reissun jälkeen Bobe sanoi enemmän sanoja bulgariaksi kuin suomeksi. Sitten koitti päiväkodin aloittaminen ja kieli vaihtui aika nopeasti suomeksi. Sen jälkeen on ollut ylä- ja alamäkiä.

Vuosi sitten Boben ollessa 3,5-vuotias, Isi-Tatko keskusteli (bulgariaksi) Boben kanssa, että haluaisi kovasti, että Bobe yrittäisi edes vastata isälleen bulgariaksi. Keskustelu tepsi ja Bobe yritti kovasti. Sitten mummi ja ukki tulivat Bulgariasta pariksi viikoksi ja siitä kieli alkoi taas rullata. Sen jälkeen Bobe on enimmäkseen puhunut isälleen bulgariaa, mutta ujostellut muille bulgarian puhumista. Turhautumisiakin on kovasti koettu ja yleensä silloin tukeudutaan äitiin. Minusta on tullut lähes kielipoliisi :P

Tällä reissulla on päästy taas monta askelta eteenpäin. Bobe jopa uskaltaa itse mennä puhumaan lapsille ja aikuisille. Ainoa ongelma on se, että lapset eivät oikein pysty käsittelemään Boben puhetyyliä. Joskus kaikki aikuisetkaan eivät ihan ymmärrä, mutta onneksi isi ja isovanhemmat ovat oppineet aika hyvin tulkkaamaan. Boben ongelma on paljolti se, että hän haluaa tuottaa paljon puhetta kerralla ja joutuu bulgariaksi käyttämää paljon pikku täytesanoja, koska sanavarasto ja kielioppi eivät ihan riitä kovin monimutkaisiin lauseisiin. Kielioppi on tosiaan yksi isoimmista esteitä ylitettäväksi. Lisäksi erilaiset S:t ja niiden lausuminen on vaikeahkoa. Bulgaria on aikalailla yhtä vaikea kieli kuin suomi.

Kielen ymmärtäminen molemmilla tytöillä on aika hyvällä tasolla. Bobesta kyllä näkee, jos hän ei ihan ymmärrä ja tilanne on pelastettavissa. Mini on vielä niin pieni, että eipä siitä vielä voi sanoa. Sen verran Ministä on kuitenkin huomattavissa, että suomi ja bulgaria näyttävät ymmärtämisen suhteen olevan samalla tasolla.

Minin oppimia sanoja, joita on tällä hetkellä enemmän kuin suomen sanoja:

"Babo" (eniten hoettu): Tarkoitaa sillä joko Babo=mummi tai Bravo=hyvä
"Tatko" = isi
"Tati" = isi
"Papa" = syödä
"Tsa, tsa" = Chao, chao = hei, hei
"Mamo" tai "mama" (harvemmin kuultua) = äiti

Näillä sanoillahan pääsee pitkälle :D

Sofia, Vitosha-vuori

Ostettiin perjantaina metrotunnelista valmiiksi päivän liput julkisiin kulkuneuvoihin. Yksi lippu maksoi 4 levaa eli 2 euroa. Tarkoituksena oli matkustaa läheisen Vitosha-vuoren juurelle, josta otettiin kondolihissi ylöspäin. Lippu hissiin maksoi 10 levaa eli 5 euroa, otimme siis meno-paluulipun. Matkanhan voi myös patikoida osaksi tai kokonaan.

Hissillä matkatessa tulee kaksi välipysäkkiä ja kolmas on päätepysäkki. Talvisin vuori on lähinnä laskettelijoille. Kävelimme polkuja päätepysäkin juurella. Yritimme etsiä hyvää näköalapaikkaa, kuitenkaan menemättä liian ylös. Metsikosta ei semmoista löytynyt. Piti vain lähteä ylös "aukion" kohdalta ja löydettiin sopiva kivirykelmä, jossa syödä eväät ja katsoa maisemaa Sofian ylitse. Ilma ylhäällä on puhtaampaa ja viileämpää niin kuin olettaa saattaa. Jos suunnittelee kunnon patikointia ylös asti, kannattaa ottaa pitkähihaista ja -lahkeista sekä kunnon vaelluskengät mukaan.

Paikallisella bussilla kun matkustaa kuskille ei anneta mitään lipukkeita eikä makseta mitään. Jos on kertalippu, niin sen merkitsemiseen on pieni laite ikkunoiden väleissä olevissa palkeissa. Jos on kortti tai päivälippu, ei tarvitse tehdä mitään. Lippu vain pitää olla mukana mahdollista tarkastajaa varten. Tämä nopeuttaa huomattavasti kulkua, mutta myös lisää huijausmahdollisuuksia.

Taksista. Isoissa kaupungeissa ei täysin voi olettaa, että kuskit tietävät kaikki osoitteet, eikä heillä ole navikointia. Joskus asiakas joutuu kertomaa, mistä käännytään ja milloin. Lisäksi pitää tietää mihin taksiin nousee, ettei loppusumma pääse yllättämään.

Illalla seuraan liittyi myös tädin poikaystävä. He olivat valinneet ravintolaksi Cactuksen ja ruoka maistui jokaiselle. Ruokailun jälkeen kävelimme hetken pääkatua pitkin (kuva on aika huonoja pimeyden vuoksi). Tämän jälkeen suunnistettiin taksilla Sinatra-pianobaariin, joka osoittautui napakympiksi minun osalta ainakin. Nuoriso ei ehkä vielä ihan tuntenut pianobaaria omaksi jutuksi. Mutta paikka olikin täynnä vanhempaa väkeä. Aluksi tunnelma olikin vähän lattea. Tuntui, että ihmiset vain höpöttelevät ja seisovat pianon edessä, ja itse olisin halunnut nähdä esiintyjät omalta istumapaikalta. Yht'äkkiä tunnelma nousi kattoon, kun viisi tarjoilijaa nousi baaritiskille ja alkoivat laulaa menevämpiä biisejä. Naiset nousivat seisomaan ja alkoivat tanssia, pianon edessä seisoneet miehet alkoivat liikuttamaan jalkojaan ja jopa lantioitaan.

Kiva viikonloppu Sofiassa, vaikkakin väsymys pääsi yllättämään jokaisen vuorollaan ;)

Eikä lapsia unohdettu:

Pääkaupunki Sofia

Saavuimme eilen Sofiaan bussilla. Bussimatka kesti noin 3 tuntia, ei pitkä matka, mutta tällä kertaa minulla oli joku henkilökohtainen ongelma istumisen kanssa.

Lopulta saavuimme perille ja Isi-Tatko sanoi ettei tarvinnut mennä asemaa kauemmas, kun näki jo pääkaupungin ihmisten erilaisen kirjon..nätisti ilmaistuna :D Oli asematyöntekijälle karjuvaa miestä, ilman housuja kulkevaa ja itkevää naista sekä hämmentävässä olotilassa olevaa miestä pyörän kera (sisällä rakennuksessa).

Sofia tuntuu taas erilaiselta kaupungilta kuin muut. Hyvällä tavalla, erilainen tunnelma. Kaduilla ehdittiin sen verran kävellä, että metrolle päästiin.

Ilta meni ravintolassa syöden ja Isi-Tatkon kavereita tapaillen. Ongelmaksi koitui minulle, jälleen henkilökohtaisesti, se että väsyin todella ja muut halusivat vain istua sekä puhua ja puhua. Lopulta muut puhuivat 6 tuntia. Paikkaa vaihdettiin kerran, toiseen istumapaikkaan. Yleensä viihdyn vaikka muut puhuvat bulgariaa,mutta nyt väsymys yhdistettynä siihen, että minulla ei ollut edes kunnolla ihmisvilinää seurattavana, toi minut kyllästymispisteeseen. Joskus kai senkin oli tapahduttava. Onneksi ruoka oli hyvää.

Tässä joitain kuvia perjantailta.

Viiniköynnöskatos. Vielä ei viinirypäleet olleet päässeet kunnolla kasvuvaiheeseen:

Tädin ja hänen poikaystävän asunto. Tosi sievä ja sopiva kahdelle nuorelle henkilölle. Tilaa löytyy. Kalusteet yms. kuuluu vuokraan. Jälleen ulko- ja sisäpuolen ero on hämmentävä.

Yritin vähän kuvailla ruoka-annoksia, annoskoot ovat aika valtavia vaikka se ei ihan täysin selviä näistä otoksista. Monesti yksi annos riittäisi kahdelle.

Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.