Kirpputorien kiertelyä ja Zagorka-järvi

Bobe halusi jälleen keskiviikkona ostarille leikkimään, joten vietiin hänet sinne ja lähdettiin Isi-Tatkon kanssa kiertelemään kaupungin kirpputoreja. Täällä kierrän mielelläni kirpputoreja, sillä naiset ovat pieni kokoisia, joten minulla on enemmän toivoa löytää hyväkuntoisia vaatteita itselle.

Tällä kertaa lapsille ei ollut kyllä mitään. Yhdessä liikkeessä oli, mutta se olikin harmiksi muuttunut kiinalaisten vaatteiden myyntipaikaksi. Hinnat oli osiltaan halpoja, mutta laaduttomuuden näki heti. Ennen sillä paikalla oli iiiiso kirppis ja erittäin hyvin jaoteltuna vaatetyypin,hinnan ja sukupuolen mukaan. Kierrettiin 3 oikeaa kirppistä. Viimeseistä löysin 2 mekkoa. Osassa myydään vaatteita kilohinnan mukaan ja osassa on jaoteltu rekit hinnan mukaan. Ei siis ole omia myyntipöytiä, vaan vaatteet myydään kirpputorille.

Sitten eteen sattui myös yhden liikkeen loppuunmyynti. Sieltä kyllä olisi löytyny vaikka mitä, mutta kun vastassa tulee olemaan opiskelijabudjetti, ostin pitkään haaveilemani maksimekon...vajaalla 8 eurolla! Suomessa olen katsellut ja halvimmillaan tuommoiset taitaa olla 30 euron paikkeilla, ainakin alkukesästä.

Välissä pysähdyttiin juomaan fresh-mehua. Oih, tätä juodaan lähes joka päivä.

Illalla käytiin vielä kylässä. Mini jätettiin nukkumaan ja Bobe otettiin mukaan leikkimään muiden lasten kanssa. Ilta meni ehkä pikkuisen yli, mutta hyvin Bobe jaksoi. Otin varsin esimerkkinä kuvan Bulgarialaisten vieraanvaraisuudesta, kun mennään kylään iltasella. Kaiken kasaa yhteen yleensä yksistään emäntä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Eikä kaikki tarjottava edes ole tässä kuvassa.

Torstaina lähdettiin mummin, tyttöjen ja Isi-Tatkon kanssa kaupungin Zagorka-tekojärvelle. Nimi tulee paikallisesta olutpanimosta, joka sijaitsee järven lähettyvillä.

Vaikka järven kiertäminen ei kauaa kestänytkään, tuntui että kävely oli kilometrien mittainen, koska tämä meidän vajaa 5-vuotias keksi kävelemisestä vaikka minkälaisia valituksia. Valitukset loppuivat kun päästiin ravintolan leikkipaikalle. Ravintolassa myytiin myös terveysvettä, jossa ph-arvoa oli nostettu ja sekaan oli laitettu suoloja. Maku oli niin kuin voi olettaa: vettä jossa oli suolaa. Pullostakin oli tehty vähän erikoisempi, jälleen luksukseen viittaava.

Iltapäivällä lähdettiin vielä lasten kanssa tapaamaan tuttavia siinä uskossa, että kahvilassa olisi leikkiNURKKAUS jotta Minikin saa viihdykettä. Selvisikin, että tämä nurkkaus oli isompi laatuaan, mutta oven takana, eikä sinne voinut viedä Miniä, koska olisi tarvinnut tietenkin huoltajan mukaan. Boben sinne sai jättää maksua vastaan, sillä paikalla oli kuitenkin joku peräänkatsoja. Olihan se kahvila taas trendikäs paikka, mutta Minillä ei ollut oikein muuta hauskaa kuin kävely ja muiden asiakkaiden viihdyttäminen. Lopulta yksi meidän pöytäseurueen poika yritti katsoa Minin perään, otti kädestä kiinni ja arvasin mitä seuraavaksi tapahtui: Mini lensi naamalleen kivetykselle ja otsaan nousi komea sininen patti. Pojan äidillä oli kuitenkin oiva neuvo: kannattaa hieroa öljyä. Isi-Tatko laittoi oliiviöljyä ja sininen jälki alkoi vaalentua.

Kulttuurierojakin tuli vastaan. Lähdettiin liikenteeseen juuri lasten vuoksi ja oletimme, että näkisimme yhden tuttavan vuoden ikäisen tytön. Hän tulikin yksin. Isi-Tatko kysyi, missä pikkuinen on. Tuttava vastasi, että HÄN tuli tapaamaan meitä, ei katsomaan oman lapsensa perään. Jeps, hän odotti vielä kaksosia. Meinaan vain, että kyseinen ajattelutapa ei ihan onnistu enään 3 pienen kanssa. He ovatkin oikeita maailmanvalloittajia: ovat käyneet ilman lasta vuoden aikana ainakin valtaMERIEN toisella puolen. Bulgariassa äitiysloma onkin 12 kk, joten kaippa tätä aikaa on haluttu käyttää hyväksi.

Tämmöinen on aika normia Bulgariassa. Jos ei pääse ulkomaille, niin sitten matkustetaan omassa maassa tai naapuri maihin. Nämä matkat eivät ole tietenkään parin päivän reissuja vaan jopa viikon toista. Kuka hoitaa lapsia? Isovanhemmat, ketkäs muut. Tarkoitus ei ole olla katkera. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei kannata potea huonoa omatuntoa, jos joskus väsyttää ja tuntuu että tarvitsisi hetken omaa aikaa. Erona on vain se, että täällä tämä ajatus viedään toteutustasolle. Huomio! On myös paljon vanhempia, jotka ottavat mielellään pienetkin lapset mukaan reissuilleen.

Loppuun vielä toteamus: paraskin puhuja! Lähdetään Isi-Tatkon kanssa huomenna Sofiaan aika tasan kahdeksi vuorokaudeksi tädin luokse kylään :P

Viimeinen kuva, joka ei liity mihinkään aiheeseen. Halusin vain ottaa kuvan isovanhempien kotikadun hää-/juhlapukuliikkeen ikkunasta. Hieman "hulppeampaa" tämä hääpukeutuminen ;) Hääpukuliikkeitä on muuten joka kadun mutkassa.