Sofia, Vitosha-vuori

Ostettiin perjantaina metrotunnelista valmiiksi päivän liput julkisiin kulkuneuvoihin. Yksi lippu maksoi 4 levaa eli 2 euroa. Tarkoituksena oli matkustaa läheisen Vitosha-vuoren juurelle, josta otettiin kondolihissi ylöspäin. Lippu hissiin maksoi 10 levaa eli 5 euroa, otimme siis meno-paluulipun. Matkanhan voi myös patikoida osaksi tai kokonaan.

Hissillä matkatessa tulee kaksi välipysäkkiä ja kolmas on päätepysäkki. Talvisin vuori on lähinnä laskettelijoille. Kävelimme polkuja päätepysäkin juurella. Yritimme etsiä hyvää näköalapaikkaa, kuitenkaan menemättä liian ylös. Metsikosta ei semmoista löytynyt. Piti vain lähteä ylös "aukion" kohdalta ja löydettiin sopiva kivirykelmä, jossa syödä eväät ja katsoa maisemaa Sofian ylitse. Ilma ylhäällä on puhtaampaa ja viileämpää niin kuin olettaa saattaa. Jos suunnittelee kunnon patikointia ylös asti, kannattaa ottaa pitkähihaista ja -lahkeista sekä kunnon vaelluskengät mukaan.

Paikallisella bussilla kun matkustaa kuskille ei anneta mitään lipukkeita eikä makseta mitään. Jos on kertalippu, niin sen merkitsemiseen on pieni laite ikkunoiden väleissä olevissa palkeissa. Jos on kortti tai päivälippu, ei tarvitse tehdä mitään. Lippu vain pitää olla mukana mahdollista tarkastajaa varten. Tämä nopeuttaa huomattavasti kulkua, mutta myös lisää huijausmahdollisuuksia.

Taksista. Isoissa kaupungeissa ei täysin voi olettaa, että kuskit tietävät kaikki osoitteet, eikä heillä ole navikointia. Joskus asiakas joutuu kertomaa, mistä käännytään ja milloin. Lisäksi pitää tietää mihin taksiin nousee, ettei loppusumma pääse yllättämään.

Illalla seuraan liittyi myös tädin poikaystävä. He olivat valinneet ravintolaksi Cactuksen ja ruoka maistui jokaiselle. Ruokailun jälkeen kävelimme hetken pääkatua pitkin (kuva on aika huonoja pimeyden vuoksi). Tämän jälkeen suunnistettiin taksilla Sinatra-pianobaariin, joka osoittautui napakympiksi minun osalta ainakin. Nuoriso ei ehkä vielä ihan tuntenut pianobaaria omaksi jutuksi. Mutta paikka olikin täynnä vanhempaa väkeä. Aluksi tunnelma olikin vähän lattea. Tuntui, että ihmiset vain höpöttelevät ja seisovat pianon edessä, ja itse olisin halunnut nähdä esiintyjät omalta istumapaikalta. Yht'äkkiä tunnelma nousi kattoon, kun viisi tarjoilijaa nousi baaritiskille ja alkoivat laulaa menevämpiä biisejä. Naiset nousivat seisomaan ja alkoivat tanssia, pianon edessä seisoneet miehet alkoivat liikuttamaan jalkojaan ja jopa lantioitaan.

Kiva viikonloppu Sofiassa, vaikkakin väsymys pääsi yllättämään jokaisen vuorollaan ;)

Eikä lapsia unohdettu:

Pääkaupunki Sofia

Saavuimme eilen Sofiaan bussilla. Bussimatka kesti noin 3 tuntia, ei pitkä matka, mutta tällä kertaa minulla oli joku henkilökohtainen ongelma istumisen kanssa.

Lopulta saavuimme perille ja Isi-Tatko sanoi ettei tarvinnut mennä asemaa kauemmas, kun näki jo pääkaupungin ihmisten erilaisen kirjon..nätisti ilmaistuna :D Oli asematyöntekijälle karjuvaa miestä, ilman housuja kulkevaa ja itkevää naista sekä hämmentävässä olotilassa olevaa miestä pyörän kera (sisällä rakennuksessa).

Sofia tuntuu taas erilaiselta kaupungilta kuin muut. Hyvällä tavalla, erilainen tunnelma. Kaduilla ehdittiin sen verran kävellä, että metrolle päästiin.

Ilta meni ravintolassa syöden ja Isi-Tatkon kavereita tapaillen. Ongelmaksi koitui minulle, jälleen henkilökohtaisesti, se että väsyin todella ja muut halusivat vain istua sekä puhua ja puhua. Lopulta muut puhuivat 6 tuntia. Paikkaa vaihdettiin kerran, toiseen istumapaikkaan. Yleensä viihdyn vaikka muut puhuvat bulgariaa,mutta nyt väsymys yhdistettynä siihen, että minulla ei ollut edes kunnolla ihmisvilinää seurattavana, toi minut kyllästymispisteeseen. Joskus kai senkin oli tapahduttava. Onneksi ruoka oli hyvää.

Tässä joitain kuvia perjantailta.

Viiniköynnöskatos. Vielä ei viinirypäleet olleet päässeet kunnolla kasvuvaiheeseen:

Tädin ja hänen poikaystävän asunto. Tosi sievä ja sopiva kahdelle nuorelle henkilölle. Tilaa löytyy. Kalusteet yms. kuuluu vuokraan. Jälleen ulko- ja sisäpuolen ero on hämmentävä.

Yritin vähän kuvailla ruoka-annoksia, annoskoot ovat aika valtavia vaikka se ei ihan täysin selviä näistä otoksista. Monesti yksi annos riittäisi kahdelle.

Isomummin luona Kavarnassa

Albenasta suunnattiin Kavarnaan, missä tyttöjen isomummi asuu. Tätikin saapui viettämään vielä aikaa meidän hurlumhein keskelle.

Mini nukahti onneksi ennen isompia mutkia ja säästyimme yhdeltä sotkulta.

Iltapäivän ohjelmaan perjantaina kuului lähinnä päiväunet ja ravintolassa syömistä. Kerrankin ruoka oli sen verran maistuvaa, että mahan sai liiankin täyteen. Minikin oli ihan in syömisessä, etenkin kun ei tarvinnut syödä pilttiä (vaikka kyllä sekin maistuu). Kavarna on ennen ollut vilkas paikka etenkin turistien ansiosta. Nykyään ne ajat ovat nähty ja keskusta elää hiljaista elämäänsä.

Kavarnassa on kivasti maalattu kerrostalojen seiniin kaupungissa esiintyneiden kuuluisien artistien kuvia. Oman seinänsä on saanut myös Tarja Turunen :D

Lauantaina oli vauhdikas päivä heti alkuun. Haluttiin ottaa valokuvaamossa kuva koko porukasta, mutta Isi-Tatko sai tehdä ison työn, että isovanhemmat suostuivat. Ei ollut kallis homma, mutta laatu oli kauhistuttava. Ei ollut kuvausstudiota, joten kuva otettiin keskellä liikettä aurinkolasihyllyn edessä ja kuvaaja laittoi jollain ohjelmalla taustan. Isi-Tatko oli pyytäny aika neutraalin taustan ja tuloksena oli harmaa salamoiva tausta. Aika masentava ja etenkin kun yksi salama niin sanotusti söi minun pään. Onneksi saatiin myös kuvia tikulle, ehkä tilanne on pelastettavissa Photoshopilla.

Kuvausten jälkeen lähdettiin rannalle (Kavarnan "ympärillä" on monta rantapaikkaa) tätin, Boben ja Isi-Tatkon kanssa. Löydettiin lopulta yhdelle rannalle, joka alkuun näytti lupaavalta. Täynnä skandinaavisille lomailijoille tarkoitettuja hotelleja altaineen. Isi-Tatko kävi tarkistamassa meren: pohja oli mutainen ja kivinen, ei sinne. Allasalue oli ihan ok, mutta vesi aika likainen. Sitten tarkistettiin rannan ravintola: ruoka aika huonoa ja kallista. Lisäksi ihmeteltiin, mitä lomalaiset voivat edes tehdä auringonoton lisäksi, koska Kavarnan keskustaan on matkaa ja hotellien omat ohjelmat taitavat olla ainoa viihde.

Koska kukaan ei pyytänyt meiltä maksua varjosta ja tuolista (jotain positiivista), päätimme lähteä toiselle rannalle. Se puolestaan oli jotenkin maaginen paikka. Ranta oli ns.kinttupolun päässä ja hiekkaosuus oli kyllä pitkä muttei kovin "syvä". Takana nousi kalkkikiven värinen kiviseinä (luonnon muokkaama). Oli sen verran tuulista, että aallot toi veden lähes varpaille asti.

Pientä sävyeroa tytöissä:

Illalla oli vielä ravintolaillallinen meren äärellä ja sain syödä oikein maukasta kanaa, kun koko muu seurue tilaili meren herkkuja. Yksi "herkuista" sisälsi vihreä rankaista kalaa.

Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Stara Zagoraan. Matka meni vaihtelevasti. Mini nukahti ennen mutkia, mutta heräsi kesken kaiken. Yritettiin keksiä Minille huvituksia ja muuta ajateltavaa. Luultiin, että päästiin ilman sotkuja puoleen väliin. Jumituttiin hultoaseman pihassa bussin perään, eikä voitu lähteä syömään kun oltiin puoliksi viellä tiellä. Mini päättikin siinä seisahduksissa antaa ylen aamupuurot. Kuitenkin lounasruoka maistui tytölle. Jatkettiin matkaa. Edessä oli vielä joitain loivempia mutkia ja poukkoilevaa tietä. Lopulta helpoimmalle osuudelle eli moottoritielle oli vain kilometri matkaa ja taas...siinä tuli lounas ulos. Sain napattua osan pussiin, mutta tuoli joutui kuitenkin pesuun. Sitten moottoritiellä vedettiinkin unta palloon. Tällä kertaa kokeiltiin tosiaan erilaisia taktiikoita, mm. pysähdyttiin tien laitaan ja aukaistiin ovia, kun näytti pahalta. Mutta eipäs auttanu sitten lopulta.

Minin unien aikana sain kuitenkin ihastella Bulgarian maisemia. Välillä ajettiin puiden keskellä, välillä keltasia auringonkukkapeltoja vilisi molemmin puolin, vuoristo kohosi maiseman reunoilla ja alkupuolella matkaa aukesi näkymät mäen huipulta alas merelle päin.

Tiet ovat kuitenkin aika kauheassa kunnossa ja sitten vielä eteen tulee tämmöisiä:

Sunnuntai sai kuitenkin kivan päätöksen. Oli mummin syntymäpäivä, joten käytiin ostoskeskuksessa ostamassa syntymäpäiväsankarin toiveiden mukaan nahkalompakko lahjaksi. Samalla saatiin lasten (ei omien) tuliaislistaa lyhyemmäksi. Kotona herkulteltiin pizzalla ja kakulla.

Vielä VAIN OSA lasten saamista ja itse ostamista lahjoista viikon ajalta. Pöllöreppu on ehkä huipuin saatu lahja, paikallista käsityötä.

Albena 4 vrk

Jee, Mini heräsi VASTA klo 7.30!

Suunnistettiin aamiaisen jälkeen suoraan rannalle. Bobesta on kuoriutunut uintiliivin ansioista oikea vesipeto. Mini taas haluaisi suoraan omaan altaaseen leikkimään vedellä. Pitää kuitenkin vähän yrittää keksiä muutakin leikkiä, sillä ei pientä vedessäkään kovin kauaa viitsi pitää. Mini kun menee veteen, se ei halua tulla pois. Joten lapsi pitää nostaa altaasta puoliväkisin ja viedä suoraan sisälle suihkuun. Mini tykkää myös keräillä hiekasta mm. simpukan kuoria ja itse hiekkaa. Bobe vuorostaan tykkää tehdä hiekasta ja vedestä erilaisia ruokia ja juomia tarjoiltavaksi. Lisäksi molemmat tykkäsivät hotellin leikkipaikasta, jossa meno meni iltaa myöten jopa villiksi.

Päätettiin mennä Boben ja Isi-Tatkon kanssa ennen puoltapäivää laiva-ajelulle. Ajelu kesti 30 min ja maksoi 5e/aikuinen ja 3e/lapsi. Mustameri näytti parhaat puolensa. Pientä aallokkoa ja turkoosin hohtoinen vesi. Bobe nautti ja oli kaikista reippain ja meni ensimmäisenä kapteenin paikalle ohjaamaan laivaa oikealla ruorilla. Sai pitää kapteenin hattua ja merimieshattua. Sitten vasta muut lapset uskalsivat kokeilla.

Illalla vielä käytiin kävelyllä ja Bobe pääsi kokeilemaan vielä paria haluamaansa laitetta. Trampoliini valjaissa jäi vielä kokeilematta, mutta itse ainakin (jos olisin lapsi) olisin halunnut siihen. Boben herkkyystasolla semmonen saa odottaa vielä vuoden pari.

Ruoasta tässä välissä. Tarjoama oli runsasta, mutta silti ruokavalio meinasi(etenkin Bobella) olla aika yksipuolista. Buffetissa voi hyvinkin saada pötsin täyteen, jos vain uskaltaa syödä kaikkea. Suosittelen omaa harkintaa ja arviokykyä. Tällä kertaa lämmin ruoka sentään oli lämmintä ja kylmä kylmää. Kuitenkaan en voi vannoa, että säilytystavat olisivat oikeanlaiset. Isi-Tatko tarkisti ja mehut sekä limsat laimennetaan mineraalivedellä, ei siis kraanavedellä. Uskalsimme luvata Bobelle hieman mehua. Bobe lähinnä valitteli, että etenkin liha oli suolaista, joten jano oli välillä kova ja pelkkä mineraalivesi varmasti tuli korvista ulos.

Kun Bobella oli ongelmia mahan kanssa ja isovanhemmat väittivät meidän ruokavaliota yksipuoliseksi. Vertailukohta tähän oli heidän mielestään se, että muut lapset syövät kaikkea buffetista eivätkä he ole ripuloimassa tai oksentamassa. Isi-Tatko lohkaisi hyvin: eihän niitä lapsia, jotka voivat huonosti, näe missään kun ne ovat jossain muualla voimassa pahoin. Myöskin hotellissa oli suuremmaksi osaksi asiakkaita Bulgariasta ja Romaniasta, joiden mahat ovat melko rautaa suomalaisiin verrattuna.  Yksi henkilökunnasta myös vahvisti epäilyksiämme ruoan laadusta: ei suosittele Minille buffetin ruokaa sillä esim. lihapullien jauhelihan kilohinta on noin 0,50 euroa.

Sään puolesta meitä on ainakin hellitty. Vaikka on yli 30° niin koko ajan käy tuulenvire, välillä tuulee ihan kunnolla. Illalla meren läheisyydessä asteet voivat välillä laskea sen verran alemmas, että kannattaa ottaa pitempää mukaan kävelylle. Oikeastaan itse olen tarvinnut takkia vain kerran. Illallakin lukemat taitavat olla ainakin Suomen hellelukemissa.

Kokonaisarvosanaksi koko reissulle antaisin 3 tähteä viidestä eli aika hyvin. Alkujärkytyksestä toivuttua kaikki meni lapsiperheen rantareissuksi ihan kivasti. Kaikki vastoinkäymiset ovat yksinkertaisesti osa elämää lasten kanssa. Etenkin isommalla on kova uhma päällä ja se kohdistui joka ikiseen matkaseurueesta.

Huoneen pelasti tosiaan väliovi, joten Minillä oli tilaa kulkea. Yksi huone olisi käynyt auttamatta liian pieneksi ja oltaisiin liikuttu enemmän hulluuden rajamailla. Siivoajakin oli tosi hyvä ja kiva. Ranta oli ihan top, koska se oli aivan takapihalla. Ei tarvinnut raahata Miniä rattailla rannalle jne.

Albena on ihan ok paikka lomailla, mutta ei ehkä viikkoa enempää, sitten alkaa kaivata jo vaihtelevuutta. Meille 4 kokonaista vuorokautta ja 5 yötä oli juuri sopiva.

Kaupungin kuumuutta pakoon

Isi-Tatko päätti, että menemme 3 yöksi 20 km:n päähän ylemmäs vuoristoon, sillä kaupungin lämpötilat alkoivat hipoa +37°C. Vuoristossakin on kyllä lämmintä, mutta joitain asteita "viileämpää" ja ympärillä ei ole betonia betonin perään. Minin matkapahoinvointi kierrettiin niin, että matkattiin päiväuniaikaan ja ukki ajoi normaalia hiljempää mutkissa.

Varattiin 2 kerroksen huoneisto Hotelli Armirasta. Hotellihuoneet olivat täynnä, mutta oli ehkä meidän tuuri että näin oli. Huoneisto oli puiden varjostama, joten sisällä ei tarvinnut edes laittaa ilmastointia päälle. Jännitin vähän portaita Minin vuoksi, mutta Bulgariassa on joka huoneessa ovet (myös olohuoneessa), joten saatiin rajattua portaat pikkusen ulottamattomiin.

Uima-allas löytyi katoksen alta ja aurinkotuoleja oli riittävästi ympäri pihaa. Bobelle hankittu kellukeliivi osoittautui oivaksi hankinnaksi, sillä tyttö sai vähän itseluottamusta uimisen kanssa. Minikin pääsi uimaveteen ensimmäistä kertaa elämässään. Hänelle ostettiin uimarengas, jossa oli jaloille omat reiät.

Perinteisiä ongelmia ei kuitenkaan päästy pakoon. Vesi meinasi loppua suihkusta kokonaan. Sitten kun paineet olivat kohillaan, lämmin vesi hupeni. Mutta se suurinpiirtein saatiin kuntoon. Netinkin kanssa oli ongelmia, toisena päivänä respassa oli henkilö joka ymmärsi asioiden päälle. Käyttivät jotain juttua pois päältä ja tsadam netti löyty. Ruokapuolella kanan paistamisen kanssa oli jotain ongelmia, kun 2 kertaa annos oli jotenkin epäonnistunut. Mutta muuten kyllä oli maittavaa. Ranskalaiset Bulgariassa ovat huippuja, kun päälle ripotellaan (feta)juustoa. Kannattaa kokeilla. Ko hotellissa vieläpä ranskalaiset itsessään oli itse tehtyjä, kylläpä maistui.

Hotellista löytyi lasten leikkipaikka. Bobe oli siitä innoissaan, mutta Mini kyllästyi kerrasta. Pienten lelujen puute lienee kyllästymisen syynä. Lisäksi oli pieni puisto puiden varjossa, jossa molemmat tykkäsivät touhuta.

Alhaalla kaupungissa oli niin kuuma, että saatiin illan tullen vieraitakin. Tuttava perheet tulivat töiden jälkeen hetkeksi "jäähylle". Tarkkaa lämpötilaa vuoristossa en osaa sanoa, mutta arvelivat että jossain 25-29 asteen välillä liikutaan. Huomattavasti viileämpää kuin kaupungissa. Sade kasteli tiistaina hetken aikaa, joka toi kosteuden mukanaan, joten ilma muuttui hieman raskaammaksi myös sisällä. Mutta EN valita ;D

Perillä kohteessa

Helsingissä oli koleaa ja satoi kun lähdettiin. Bulgariassa kasvoille löi kuumuus: +30° ja aurinkoa. Minin kikkarapää sai lisää luonnetta tässä uudessa ilmastossa.

Lentokentällä oli Bulgarian ukki vastassa ja sitten autolla nokka kohti kohdetta Stara Zagoraa. Burgasin lentokentältä matka kesti vajaa 2 tuntia. Sanotaanko näin, että Boben kohdalla ei ollut helpoin automatka: kuuma, aurinko paistaa, onko vielä pitkä matka, tämä ja tämä. Mini taas vuorostaan päätti vetää päivän kolmannet päikkärit (normisti nukkuu yhdet).

Pöydässä odotti Bulgarian mummin tekemä ruoka. Kyllä meidän kelpasi :)

Ruoan jälkeen koitti syntymä- ja nimipäivät sekä joulu yhtäaikaa.

Dinomuna oli hauska idea, mutta mutta tänään kops se tippui lattialle ja vettä dinon syntymiseen ei tarvittu. Päättivät laittaa dinon veteen,josko se vaikka kasvaisi..saa nähdä.

Sitten vain nukkumaan ja tytöt lopulta nukahti vaikka oli kuuma ja ulkoa kuuluvat äänet olivat eri luokkaa kuin kotona. Mini päätti herättää kaikki tänään jo klo 6.30. Eipä siinä mitään. Mummi lähti töihin ja me aamiaisen jälkeen puistoon ennen kuin aurinko nousi liian ylös. Puistossa oli meidän perheen lisäksi mummoja ja pappoja lastenlastensa kanssa. Lasten vanhemmat töissä ja isovanhemmat hoitaa naperot.

Käytiin illemmalla uudestaan ulkoilemassa Minin ja Isi-Tatkon kanssa, vähän lenkkiä ylämäkeen. Mini sai monta mummo ja pappa kaveria lenkin varrella. Bobe ja mummi lähtivät omille teilleen puistoon. Täällä on ajoitettava tällä hetkellä ulkoilut aamuun ja myöhäiseen iltapäivään. Meren lähellä on vähän helpompaa kuin täällä sisämaassa. Mutta aurinkoa on toki varottava joka paikassa.