Albena 4 vrk

Jee, Mini heräsi VASTA klo 7.30!

Suunnistettiin aamiaisen jälkeen suoraan rannalle. Bobesta on kuoriutunut uintiliivin ansioista oikea vesipeto. Mini taas haluaisi suoraan omaan altaaseen leikkimään vedellä. Pitää kuitenkin vähän yrittää keksiä muutakin leikkiä, sillä ei pientä vedessäkään kovin kauaa viitsi pitää. Mini kun menee veteen, se ei halua tulla pois. Joten lapsi pitää nostaa altaasta puoliväkisin ja viedä suoraan sisälle suihkuun. Mini tykkää myös keräillä hiekasta mm. simpukan kuoria ja itse hiekkaa. Bobe vuorostaan tykkää tehdä hiekasta ja vedestä erilaisia ruokia ja juomia tarjoiltavaksi. Lisäksi molemmat tykkäsivät hotellin leikkipaikasta, jossa meno meni iltaa myöten jopa villiksi.

Päätettiin mennä Boben ja Isi-Tatkon kanssa ennen puoltapäivää laiva-ajelulle. Ajelu kesti 30 min ja maksoi 5e/aikuinen ja 3e/lapsi. Mustameri näytti parhaat puolensa. Pientä aallokkoa ja turkoosin hohtoinen vesi. Bobe nautti ja oli kaikista reippain ja meni ensimmäisenä kapteenin paikalle ohjaamaan laivaa oikealla ruorilla. Sai pitää kapteenin hattua ja merimieshattua. Sitten vasta muut lapset uskalsivat kokeilla.

Illalla vielä käytiin kävelyllä ja Bobe pääsi kokeilemaan vielä paria haluamaansa laitetta. Trampoliini valjaissa jäi vielä kokeilematta, mutta itse ainakin (jos olisin lapsi) olisin halunnut siihen. Boben herkkyystasolla semmonen saa odottaa vielä vuoden pari.

Ruoasta tässä välissä. Tarjoama oli runsasta, mutta silti ruokavalio meinasi(etenkin Bobella) olla aika yksipuolista. Buffetissa voi hyvinkin saada pötsin täyteen, jos vain uskaltaa syödä kaikkea. Suosittelen omaa harkintaa ja arviokykyä. Tällä kertaa lämmin ruoka sentään oli lämmintä ja kylmä kylmää. Kuitenkaan en voi vannoa, että säilytystavat olisivat oikeanlaiset. Isi-Tatko tarkisti ja mehut sekä limsat laimennetaan mineraalivedellä, ei siis kraanavedellä. Uskalsimme luvata Bobelle hieman mehua. Bobe lähinnä valitteli, että etenkin liha oli suolaista, joten jano oli välillä kova ja pelkkä mineraalivesi varmasti tuli korvista ulos.

Kun Bobella oli ongelmia mahan kanssa ja isovanhemmat väittivät meidän ruokavaliota yksipuoliseksi. Vertailukohta tähän oli heidän mielestään se, että muut lapset syövät kaikkea buffetista eivätkä he ole ripuloimassa tai oksentamassa. Isi-Tatko lohkaisi hyvin: eihän niitä lapsia, jotka voivat huonosti, näe missään kun ne ovat jossain muualla voimassa pahoin. Myöskin hotellissa oli suuremmaksi osaksi asiakkaita Bulgariasta ja Romaniasta, joiden mahat ovat melko rautaa suomalaisiin verrattuna.  Yksi henkilökunnasta myös vahvisti epäilyksiämme ruoan laadusta: ei suosittele Minille buffetin ruokaa sillä esim. lihapullien jauhelihan kilohinta on noin 0,50 euroa.

Sään puolesta meitä on ainakin hellitty. Vaikka on yli 30° niin koko ajan käy tuulenvire, välillä tuulee ihan kunnolla. Illalla meren läheisyydessä asteet voivat välillä laskea sen verran alemmas, että kannattaa ottaa pitempää mukaan kävelylle. Oikeastaan itse olen tarvinnut takkia vain kerran. Illallakin lukemat taitavat olla ainakin Suomen hellelukemissa.

Kokonaisarvosanaksi koko reissulle antaisin 3 tähteä viidestä eli aika hyvin. Alkujärkytyksestä toivuttua kaikki meni lapsiperheen rantareissuksi ihan kivasti. Kaikki vastoinkäymiset ovat yksinkertaisesti osa elämää lasten kanssa. Etenkin isommalla on kova uhma päällä ja se kohdistui joka ikiseen matkaseurueesta.

Huoneen pelasti tosiaan väliovi, joten Minillä oli tilaa kulkea. Yksi huone olisi käynyt auttamatta liian pieneksi ja oltaisiin liikuttu enemmän hulluuden rajamailla. Siivoajakin oli tosi hyvä ja kiva. Ranta oli ihan top, koska se oli aivan takapihalla. Ei tarvinnut raahata Miniä rattailla rannalle jne.

Albena on ihan ok paikka lomailla, mutta ei ehkä viikkoa enempää, sitten alkaa kaivata jo vaihtelevuutta. Meille 4 kokonaista vuorokautta ja 5 yötä oli juuri sopiva.

Albena 3 vrk

Päivä lähti käyntiin, tällä kertaa, normaalisti. Kaikilla pysyi kaikki sisällä ja materiaali oli normaalia ja tuli ulos normaalisti.

Päivään kuului rantaa, uimista, syömistä ja nukkumista. Isi-Tatko houkutteli minut banaaniveneeseen. Olin ihan varma, että olen ainoa, joka lentää kyydistä. Lähellä oliki, mutta pysyin kuin pysyinkin kyydissä huutamalla ja pitämällä kiinni semmosella intohimolla, että rystysen oli punaset reissun jälkeen. Sanoin aluksi, että ei kai ne minua eteen tai taakse laita...surprise surprise olin edessä ensimmäisenä (meitä oli kyydissä yhteensä 5). En sitten tiedä jouduinko siihen sen vuoksi, että olin pienin. Isi-Tatko nauroi räkäsenä takana, kuulemma huusin ennen kuin vene löi aaltoihin. Totta kai huusin! Näin kaikki tulevat aallot aitiopaikalta! Mutta loppu viimein hyvä kokemus ja adrenaliiniryöppy oli melkoinen. Eikä pahan hintainen: 5e/hlö.

Lapset saivat hiekassa oman hauskansa, kun Isi-Tatko kaivoi heille kuopat ja jalat peitettiin hiekalla. Sitten tuli Doctor Mummi, joka sanoi, että ei ei ei, joku lapsi on kuollut kun ollut tunnin hiekan peitoksissa (siis ei pää tietenkään). Verenkierto oli häiriintynyt hiekan alla ja se koitui kohtaloksi. No tunti on pikkusen enemmän kuin meidän lasten pari minuuttia.

Iltasella päätettiin lähteä käyttämään autoa iltalenkillä. Käytiin kaksistaan tapaamassa Isi-Tatkon ystäviä Kultahietikolla ja Varnassa. Yksi kavereista on hyvä tasoisen hotellin johtaja ja katsoin haikeana kuinka siellä olisi ollut vaikka mitä tekemistä Bobelle. Monessa kerroksessa tapahtumaa ja ulkoterassi näköalapaikalla. Yksi mutta siihen kuitenkin sisältyy. Meri ei ole takapihana, mutta ei kuitenkaan pitkä matka. Ongelma on siinä, että "isot pojat" ovat päättäneet vallata rannan omistukseensa, joten rantatuolit ja -varjot eivät kuulu all inclusiveen. Tuolit ja varjot maksavat 4 e/kpl eli yksi ihminen maksaa siitä ilosta 8 e/päivä, jos rannalle haluaa. Toki uiminen on sentään ilmaista. Ranta on vielä tehty niin, ettei sinne mahdu pelkälle pyyhekansalle free zoneja. Meno oli aika paljon äänekkäämpää kuin Albenassa. Joka paikassa musiikki pauhasi ja nuoret olivat päässeet halvan alkoholin maistiin. Toki sieltäkin on löydettävissä rauhallisempia hotelleja.

Varnassa on aina kiva pyörähtää. Iso ja eläväinen merikaupunki. Kivat kävelykadut ja ulkona paikkoja joihin voi istahtaa katsomaan illan liikehdintää.

Isi-Tatko halusi huomauttaa, että hän on ollut Albenassa baby catering. Minille ei uskalla antaa all inclusivesta leipää kummempaa, joten syötämme hänet huoneessa piltti-ruoalla. Lisäksi hänellä on ihan omat syöntiajat, jotka eivät passaa buffetin aukioloaikoihin. Tästä johtuen Isi-Tatko käy alhaalla lämmittämässä ruoan ja hakemassa maidon. Tämän reissun hän joutuu tekemään 5 kertaa päivässä. Isovanhemmille kuvio on liian monimutkainen ja minulla pitäisi tehdä ponnistuksia vielä kielen kanssa. Puolustettakoon isovanhempia sen verran, että ovat nyt kyenneet sisäistämään kuvion pikku hiljaa ja Mini on saanut iltapuuronsa kun esim. kävimme autolenkillä.

Albena 2 vrk

Päivän alku oli jälleen käänteitä täynnä. Mini heräsi vieläkin aikaisemmin ja Bobe vain makasi sängyllä huonovointisena. Ei pystynyt oikein liikkumaan ja valitteli rintalastan kohtaa. Annoin vettä, ei vaikutusta. Isi-Tatko haki aamiaista, Bobe istui syömään, mutta ei saanut lusikallistakaan alas vaan yhtäkkiä alkoi oksentaa hetkeä aikasemmin juomaansa vettä ulos. Sitten hetkeksi istumaan vielä ja kohta tyttö oli jaloillaan ja sano, että olo parani. Kuitenkin oli sen verran voipunut, että otti aamupäiväunet. Mummi antoi mahalääkkeen ja se auttoi myös jonkun verran.

Tästä sitten väiteltiin, mistä koko homma johtui. Jokaisella oli omat mielipiteensä. Me Isi-Tatkon kanssa oltiin varmoja, että ruoka ja mehut, joita laimennetaan all inclusivessa kraanavedellä, olivat suurin syy. Ruoasta lähinnä ehkä hedelmät tms. ei paistetut ovat suurin riski. Näin totesi myös huoneemme siivoaja. Isovanhemmat taas löysivät syitä mm. siitä, että Bobe syö liian yksipuolista ruokaa kotona ja ei kestä sen takia näitä ruokia. Ensimmäinen kysymys: miksi tätä ei ole tapahtunut sinä aikana, kun olemme syöneet turvallista kotiruokaa Stara Zagorassa. Toisekseen kukaan ei voi väittää etteikö meidän lapset söisi monipuolisesti kotona. Sen voin vannoa, ettei monikaan lapsi syö niin paljon kaikkea erilaista kuin nämä tytöt. Monia muitakin syitä etsittiin, ettei tehtäisi samoja "virheitä" uudestaan. Tietenkin tuli mieleen myös aurinko ja merivesi jne.

No illalla selvisi lopulta, mistä tämä koko episodi johtui. Mummi muisteli, että Bobe oli noussut aamulla ja mennyt vessaan juomaan kraanavettä tai hän itse oli unenpöpperöisenä antanut sitä vettä (näin Bobe muistelee). Koska itse olivat niin unisia, niin tapahtumat ovat vähän hämärän peitossa. Mutta syy lienee siinä, sillä Bobe oli herännyt virkeänä ja yhtäkkiä voinut pahoin. Joten teroittakaa lapsille, että KRAANAVETTÄ EI SAA JUODA lomakohteissa.

Pääasia,että lapsi voi hyvin ja pääsi lopulta leikkimään puistoon ja rannalle aurinkoon. Minikin leikki aamulla ja päivällä rannalla. Hänen hiekkafetissi sai kerrankin tyydytystä. Lopulta Isi-Tatko osti pienen altaan, johon haettiin merivettä ja pienikin sai kokea vedessä leikkimisen ilon. Nimittäin aallot on sen verran isoja nyt, ettei Miniä kannata mereen viedä.

Kävimme Isi-Tatkon kanssa yhdessä "uimassa" ja toteamus oli se, että minusta saisi hyvän sketsin, kun yritän """uida""" meressä. Uimataidoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta meri ja sen aallot ovat hieman haastava yhdistelmä minun taidoille. Lisäksi tähän räpiköimiseen kuuluu osana laaja valikoima erilaisia ääniä. Ainakin sain treeniä, kun sitä kuntosaliakaan ei hotellista löytynyt.

Illan päälle käveltiin taas kävely- ja rantakadulla. Löydettiin ensimmäiset tuliaisetkin, tuli hyvä mieli :) Minikin pysyi kävelyllä hereillä, kun joka puolella tapahtui koko ajan jotain. Mennessä ja tullessa katseltiin vähän autojen parkkeerauksia. Täällä kun ei ole hotelleilla omia parkkipaikkoja. Siinäpä nähtiin, että meidänkin auto oli loukussa. Very nice.

Kun saatiin Mini nukkumaan ja Bobe jäi leikkimään ukin kanssa puistoon, lähdettiin Isi-Tatkon kanssa vielä istuskelemaan. Ensin katsottiin yksi parhaimmista Albenan hotelleista, olisiko siellä menoa, mutta ei sen kummemmin. Mutta siinä hotellissa oli esimerkki täydellisestä allasalueesta, MUTTA merelle on matkaa. Päädyttiin lopulta istumaan yhteen rantabaariin, joka menee klo 24 kiinni. Kiva kun täällä ei oikeastaan ole sitä känniörvellystä aamun pikkutunneille asti. Sitä jos haluaa, niin kannattaa ottaa suunta kohti noin 10 kilometrin päässä olevaa Kultahietikkoa.

Albena 1 vrk

Herätys oli taas aikaisin Minin toimesta. Minin sisäinen kello on herättänyt kaikki 7 mennessä joka aamu. Aamupalan jälkeen Mini lähti mummin kanssa lenkille ja oli nukahtanut jo ennen puistoon pääsyä. Me muut oltiin rannalla. Isi-Tatko kävi ensin itse meressä uimassa, sitten käytti Boben hyppimässä aalloissa ja sitten vei minut uimaan :D Olen niin epäluuloinen meressä uinnin suhteen (vieläpä puolisokeana), ettei minusta ole siihen ensimmäisillä kerroilla yksin. Aamusta aurinko tutui jo sen verran polttelevalta, että varjossa oli oltava. Bobekin oli vietävä sisälle, koska puistoleikit (auringossa) kiehtoivat eniten ja päivän D-vitamiini annos tuli täyteen. Sainkin lopulta viettää yksinään aikaa rannalla parisen tuntia. Saa hyvinkin olla järki päässä auringon suhteen, sillä joka suunnassa on melko kipeän punaisen näköisiä ihmisiä.

Syöntien jälkeen oli minun vuoro saada lapset nukkumaan (Bobe yritetään saada päiväunille joka toinen päivä). Olihan siinä hommaa, koska Mini oli nukkunut jo ylimääräiset unet. Lopulta itkupotkuraivareiden ja pyörimisten jälkeen me tytöt nukuttiin 2-3 tuntia. Se tarkkoitti sitä, että iltapäivä aurinko oli menetetty, joten illallisen jälkeen suunnattiin Luna Parkiin, jossa on erinäisiä maksullisia laitteita eritoten lapsille. Bobe nautti eniten pomppulinnoista ja hyppimistä sekä kävelyä kertyi lopulta parisen tuntia + hotellin puisto päälle. Bobe sanoi tämän olleen paras päivä ikinä :D Bobella meinasikin päivällä olla vatsa löysällä (ehkä merivettä oli "juotu" liikaa), mutta se ei kyllä vauhdissa näkynyt ja illalla näytti kaikki olevan ok.

Merelle Albenaan

Lähdettiin nyt meidän merikohteeseen Albenaan hotelli Nonaan. Matkasimme kahdella autolla. Mini oli minun ja Isi-Tatkon kanssa, koska piti seurata matkapahoinvoinnin edistymistä. Minille oli annettu homeopaattisia matkapahoinvointilääkkeitä, mutta kun pahimmat mutkat tulivat niin taas sitä mentiin. Onneksi aamupuuro oli syöty jo tunteja aikaisemmin, joten sisältö oli lähinnä vettä ja sitä tuli vain kerran. Ehdin napata suurimmat tuotokset kiinni pyyhkeellä. Loppu päässä oli vielä mutkia, mutta Mini onneksi nukahti ja hetkeä aikaisemmin syöty ruoka pysyi sisällä.

Mummi ja ukki välttämättä halusivat all inclusive-kohteen, joten saatiin ne rannekkeet ranteeseen joita ollaan kaikella tavoin yritetty vältellä. En sano etteikö all inclusive olisi hyvä vaihtoehto, stressitön loma, mutta en ole vielä Bulgariassa kertaakaan vakuuttunut ruoan laadusta tässä vaihtoehdossa. Raskaana ollessa olimme muutama päivä tämän tapaisessa kohteessa ja lopulta uskalsin syödä vain pottuja ja makaronia. Silloin se idea mistä on maksanut ei ihan toimi.

Koska isovanhemmat maksoivat, päädyimme tänne. Toinen vaihtoehto olisi ollut kalliimpi, mutta ehkä yksi tähti enemmän. Täällä on kolme tähteä.

Ehkä voin kertoa oman arviointini täysimääräisesti vasta perjantaina, kun lähdemme. En haluaisi ihan vielä liikoja arvostella. Ensivaikutelmasta voin sanoa, että hieman nyrpistimme nenäämme. Ulkoa päin nämä hotellit näyttävät aika rupsahtaneilta, mutta on näillä ikääkin. Kommunismi vaikutukset nähtävissä. Sisältä ihan ok, kun ajattelee tähtien määrää ja hotellin ikää. Huoneita on rempattu, ettei ihan 70-luvun meininkiä. Saimme väliovelliset huoneet, käytännölistä lasten hoidon kannalta. Lisäksi meillä on merinäköala, joka on yksi parhaimmista asioista.  Henkilökunta tuntuu olevan ystävällistä, suurin osa jopa hymyilee.

Suurin miinus on uima-altaan puuttuminen ja lasten järjestetyn aktiviteetin köyhyys. Näitä kahta asiaa odotin innolla Bobea ajatellen. Uima-altaalle jos haluaa, niin pitää mennä viereiseen hotelliin.

All inclusiveen kuuluu ruoat ja juomat sekä rantatuolit ja varjot. Viimeksi mainitut korvaavat jonkun verran uima-altaan puutetta.

Ehtihän meille ensimmäiselle illallekin tapahtua, kun lokki päätti vetää meidän parvekkeelle lörtsyt. Kohteena oli Isi-Tatkon tuulettumassa ollut t-paita. Liekkö karman laki.

Vinkki viitosena voin heti alkuun sanoa, että normi hotellihuoneet eivät ole kovin kiva paikka pienen liikkuvan lapsen kanssa, jos meinaa oleskella samassa paikassa enemmän kuin pari yötä. Kuitenkin huoneessa tulee oltua normaalia enemmän ja tilat käyvät ahtaaksi sekä epäkäytännöllisiksi. Jos olisin kiinnittänyt enemmän huomiota, kun muu perhe teki varausta, olisin ilmaissut mielipiteeni ennen lopullista päätöstä. Olisin valinnut mieluummin huoneistohotellin, jossa olisi makuuhuone/-huoneet ja ehkä pikku keittonurkkaus. Mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin, voi olla ettei all inclusivessa ole edes sellaista vaihtoehtoa.

Mutta netti ja vesi toimii ;)

Plovdiv

Lähdettiin Isi-Tatkon kanssa yön seuduksi Plovdiviin vajaan 100 km:n päähän ja tytöt jäivät isovanhempien kanssa. Vuokrattiin auto meren reissua varten, joten käytettiin tilannetta hyödyksi mummin ja ukin suosituksesta. Kun lähdettiin Mini oli sopivasti päikkäreillä ja Bobe meni tien toiselle puolelle leikkimään naapurin 3-vuotiaan tytön kanssa. Joten ilman suurempia draamoja päästiin reissuun.

Kaupunki oli tosi kiva paikka kierrellä. Päivällä käveltiin vanhan kaupungin katuja ja sieltä löyty tosi kiva ravintola, moniuloitteinen on ehkä oikea sana. Lisäksi ostettiin "opiskelija" liput hinnaltaan 2,50 e/hlö ja siihen kuului 5 eri vanhan rakennuksen kierrokset. Yksi vanha apteekki, taidetta (ei ehkä just meidän juttu) ja sitten vanhoja rikkaiden taloja (just meidän juttu :D). Mikään ei ollut meillä suunniteltua tai ei oltu otettu mistään etukäteen selvää kummemmin. Isi-Tatkon kanssa vain kierrellessä yleensä päädytään erilaisiin paikkoihin. Suurin syy on ehkä hänen suuri suu ;)

Illalla satoi rankasti vettä myräkän kera, joten otettiin taksi ravintolaan nimeltä Hemingway. Se oli ainoa asia, josta oli otettu selvää. Paitsi, että taksikuskit eivät tienneet koko ravintolaa. Tarvittiin taksikuskin älylaite + Isi-Tatkon älyä laitteen päälle, että löydettiin oikeaan paikkaan. Ruoka ja palvelu oli hyvää. Sadekin lakkasi ja käppäiltiin vielä vähän vanhassa kaupungissa, mutta aika hiljaista oli sateen jälkeen iltahämärissä. Sitten taas etsittiin taksi, joka tiesi paikkalisen piano-baarin..kolmas taksi taisi napata. Oltiin niin aikasin liikkeellä, että jouduttiin viereiseen puoliksi ulkoilmabaariin istumaan ja kuntelemaan kaikkea muuta kuin live-musiikkia. Seurattiin siinä ihmisten menoa ja tuloa. Huomattiin, että ei ehkä ihan sulauduta joukkoon, kun me pukeudutaan illanviettoon sillä tasolla kuin paikalliset normisti päivällä. Piano-baarissa oli puolestaan kiva meininki live-musiikkia kuunnellessa. Laskusta selvisi, että musiikista veloitettiin erikseen. Kun lähdettiin hotellille nukkumaan, taksikuski ihmetteli miksi niin aikaisin jätettiin leikki kesken, kuulemma ihmiset alkoivat vasta lähteä liikkeelle.

Seuraavana päivänä vielä vähän kiertelyä. Keskutassa oli kävelykadun varrella paljon liikkeitä, mutta eipä ollut nyt suurempaa tarvetta millekään. Bobelle yritettiin löytää uusia bikineitä, mutta eipä niitäkään kävellyt vastaan. Otettiin taksi ostoskeskukseen. Sieltäkään ei löytynyt lapsille mitään ostamisen arvoista. Sen verran kuitenkin tapahtui, että taksikuski huijasi meiltä 8 levaa eli tuplasi taksan. Mittari toimi ja kaikki laput paikallaan, mutta taksi kiersi vissiin vähän ylimääräisen mutkan ja mittari pyöri liian vinhaa vauhtia. Isi-Tatko huomasi asian liian myöhään, joten jätti asian sikseen. Tarkistettiin asia toiselta taksikuskilta, joka vei meidät hotellille. No, todettakoon että vaikka matka ostoskeskukseen maksoi 12 levaa eli 6 euroa, niin se ei ole vielä edes Suomen taksien aloitusmaksu. Tuosta voitte laskea kuinka halpaa oikeasti on matkata taksilla Bulgariassa, eli oikeasti meidän matkan olisi pitänyt maksaa vain vajaa 6 levaa eli alle 3 euroa. Kannattaa ehkä vain tarkistaa hotellilta, mitkä taksifirmoista ovat luotettavia. Isi-Tatko esim. tietää Varnassa, mitkä firmat voivat huijata ja mitkä eivät. Stara Zagorassa on aika luotettavaa toimintaa. Takseissa kyljessä on aina numero, josta tunnistaa kunkin firman autot.

Plovdivista jäi positiivinen muisto vaikka ei löydetty mitään muuta ostettavaa kuin minun uusi kesähattu. Kuvitelkaa, että minulla sattuu olemaan mies, joka vei minut liikkeeseen ja oli valitsemassa parhaimman näköistä lätsää ja vielä maksoi koko höskän...peräti 5 euroa ;D

Kurkistus Stara Zagoran kotiin

Otin vähän kuvia, miltä täällä ukin ja mummin asunto näyttää. Talo on rakennettu 1998. Lisäksi kuvailin vähän talon ympäristöltä. Asunto on tosi siisti sisältä vaikkei sitä ehkä ulkoa päin uskoisi (paitsi niin kuin kuvista näkyy, niin nyt me lasten kanssa ollaan saatu aikaan pientä epäjärjestystä). Niin täällä useimmiten on. Bulgarialasille siisteys on yleensä tärkeä asia, joten ei kannata nyrpistää nenäänsä ennen kuin on astunut sisälle. Betonimöhkäleiden rakentaminen juontaa juurensa kommunismin aikoihin.

Olohuone ja ruokailutila ovat hyvän kokoiset. Keittokomero saisi olla isompi, sillä ruoanlaitto on tärkeä osa tätä perhettä ja erityisesti mummi viettää paljon aikaa keittiössä. Etenkin uudemmissa asunnoissa on ihan käytännöllisiä ratkaisuja keittiön suhteen.

Tällainen rakennustyyli on kyllä oiva paikka naapurijuoruiluun/-vakoiluun. Vielä kun parvekekaiteet ovat aivan liian matalat, niin kannattaa miettiä hakeeko ne kuivumassa olleet ainoat puhtaat alushousut pyyhe päällä vai haluaako ottaa riskin ja hakea ne nopeasti ilman rihman kiertämää.

Asunto sijaitsee 4 kerroksessa, mutta viidennen kerroksen tasolla. Ihan kivasti portaita kivuttavana, etenkin kun sen tekee muutaman kerran päivässä. Uusissa taloissa on hissit, mutta en kyllä yksinään niihin astuisi. Niin ja tässä kerrostalossa on se hauska puoli, että jokaisella asunnolla on erilainen ulko-ovi.

Yleensä kadunvarret on täynnä autoja, joka entisestään tekee kadun ahtaaksi autoilijoille. Taidonnäyte on myös ajaa auto sisäpihalle. Käytävässä on periaatteessa tilaa, mutta tiessä on isoja pykäliä ja ovet asuntojen käytäviin ovat yleensä auki. Lisäksi kuvassa näkyvä sähkönjakokeskus tuo jännitystä elämään, kun haluaa opetella ajamaan ahtaista paikoista menettämättä peilejä tai auton maailipintaa.