Isomummin luona Kavarnassa

Albenasta suunnattiin Kavarnaan, missä tyttöjen isomummi asuu. Tätikin saapui viettämään vielä aikaa meidän hurlumhein keskelle.

Mini nukahti onneksi ennen isompia mutkia ja säästyimme yhdeltä sotkulta.

Iltapäivän ohjelmaan perjantaina kuului lähinnä päiväunet ja ravintolassa syömistä. Kerrankin ruoka oli sen verran maistuvaa, että mahan sai liiankin täyteen. Minikin oli ihan in syömisessä, etenkin kun ei tarvinnut syödä pilttiä (vaikka kyllä sekin maistuu). Kavarna on ennen ollut vilkas paikka etenkin turistien ansiosta. Nykyään ne ajat ovat nähty ja keskusta elää hiljaista elämäänsä.

Kavarnassa on kivasti maalattu kerrostalojen seiniin kaupungissa esiintyneiden kuuluisien artistien kuvia. Oman seinänsä on saanut myös Tarja Turunen :D

Lauantaina oli vauhdikas päivä heti alkuun. Haluttiin ottaa valokuvaamossa kuva koko porukasta, mutta Isi-Tatko sai tehdä ison työn, että isovanhemmat suostuivat. Ei ollut kallis homma, mutta laatu oli kauhistuttava. Ei ollut kuvausstudiota, joten kuva otettiin keskellä liikettä aurinkolasihyllyn edessä ja kuvaaja laittoi jollain ohjelmalla taustan. Isi-Tatko oli pyytäny aika neutraalin taustan ja tuloksena oli harmaa salamoiva tausta. Aika masentava ja etenkin kun yksi salama niin sanotusti söi minun pään. Onneksi saatiin myös kuvia tikulle, ehkä tilanne on pelastettavissa Photoshopilla.

Kuvausten jälkeen lähdettiin rannalle (Kavarnan "ympärillä" on monta rantapaikkaa) tätin, Boben ja Isi-Tatkon kanssa. Löydettiin lopulta yhdelle rannalle, joka alkuun näytti lupaavalta. Täynnä skandinaavisille lomailijoille tarkoitettuja hotelleja altaineen. Isi-Tatko kävi tarkistamassa meren: pohja oli mutainen ja kivinen, ei sinne. Allasalue oli ihan ok, mutta vesi aika likainen. Sitten tarkistettiin rannan ravintola: ruoka aika huonoa ja kallista. Lisäksi ihmeteltiin, mitä lomalaiset voivat edes tehdä auringonoton lisäksi, koska Kavarnan keskustaan on matkaa ja hotellien omat ohjelmat taitavat olla ainoa viihde.

Koska kukaan ei pyytänyt meiltä maksua varjosta ja tuolista (jotain positiivista), päätimme lähteä toiselle rannalle. Se puolestaan oli jotenkin maaginen paikka. Ranta oli ns.kinttupolun päässä ja hiekkaosuus oli kyllä pitkä muttei kovin "syvä". Takana nousi kalkkikiven värinen kiviseinä (luonnon muokkaama). Oli sen verran tuulista, että aallot toi veden lähes varpaille asti.

Pientä sävyeroa tytöissä:

Illalla oli vielä ravintolaillallinen meren äärellä ja sain syödä oikein maukasta kanaa, kun koko muu seurue tilaili meren herkkuja. Yksi "herkuista" sisälsi vihreä rankaista kalaa.

Seuraavana päivänä suunnattiin takaisin Stara Zagoraan. Matka meni vaihtelevasti. Mini nukahti ennen mutkia, mutta heräsi kesken kaiken. Yritettiin keksiä Minille huvituksia ja muuta ajateltavaa. Luultiin, että päästiin ilman sotkuja puoleen väliin. Jumituttiin hultoaseman pihassa bussin perään, eikä voitu lähteä syömään kun oltiin puoliksi viellä tiellä. Mini päättikin siinä seisahduksissa antaa ylen aamupuurot. Kuitenkin lounasruoka maistui tytölle. Jatkettiin matkaa. Edessä oli vielä joitain loivempia mutkia ja poukkoilevaa tietä. Lopulta helpoimmalle osuudelle eli moottoritielle oli vain kilometri matkaa ja taas...siinä tuli lounas ulos. Sain napattua osan pussiin, mutta tuoli joutui kuitenkin pesuun. Sitten moottoritiellä vedettiinkin unta palloon. Tällä kertaa kokeiltiin tosiaan erilaisia taktiikoita, mm. pysähdyttiin tien laitaan ja aukaistiin ovia, kun näytti pahalta. Mutta eipäs auttanu sitten lopulta.

Minin unien aikana sain kuitenkin ihastella Bulgarian maisemia. Välillä ajettiin puiden keskellä, välillä keltasia auringonkukkapeltoja vilisi molemmin puolin, vuoristo kohosi maiseman reunoilla ja alkupuolella matkaa aukesi näkymät mäen huipulta alas merelle päin.

Tiet ovat kuitenkin aika kauheassa kunnossa ja sitten vielä eteen tulee tämmöisiä:

Sunnuntai sai kuitenkin kivan päätöksen. Oli mummin syntymäpäivä, joten käytiin ostoskeskuksessa ostamassa syntymäpäiväsankarin toiveiden mukaan nahkalompakko lahjaksi. Samalla saatiin lasten (ei omien) tuliaislistaa lyhyemmäksi. Kotona herkulteltiin pizzalla ja kakulla.

Vielä VAIN OSA lasten saamista ja itse ostamista lahjoista viikon ajalta. Pöllöreppu on ehkä huipuin saatu lahja, paikallista käsityötä.